sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Harakat kiusaavat Pupua


Tämä tässä on Pupu, Piäni Pupu, kuvattuna makuuhuoneeni (vinkuralasisesta) ikkunasta. Normaalisti en julkaisisi näin heikkolaatuisia kuvia, mutta nyt oli pakko, nämä ovat näetsen Todistusaineistoa.




Pupu sai aluksi syödä ihan rauhassa, vaikka liikkeellä oli jonkun verran ohikulkijoita.




Jotkut ohikulkijoista pysähtyivät tai jopa kääntyivät ja palasivat uteliaina tarkastelemaan Pupua, mutta hän ei antanut sen häiritä itseään mitenkään.




Mutta ilmatilan loukkaukset hermostuttavat Pupua, se on pakko myöntää. Varsinkin tuollaiset matalat ylilennot!




Pupu vaihtoi vähän paikkaa, että pääsi pois lentoreitiltä, ja pysytteli valppaana.




Harakkahan on älykäs eläin. Tästä seuraa, että sillä voi olla myös tylsää. Ajankuluksi voi vaikka kiusata tyhmempiä eläimiä, kuten fasaaneja, kissoja tai rusakoita.




Olen minä nähnyt eläintarhassa harakan pyrkivän nykäisemään nukkuvaa tiikeriäkin hännästä. Se harakka kyllä käyttäytyi vähän varovaisemmin kuin tämä.




Tämän käytöksessä oli samaa röyhkeää piittaamattomuutta jota voi nähdä nuorisolaumassa, joka nokkii yhtä. Ei tämäkään harakka yksin ollut, vaan sen kaverit katselivat ja naureskelivat katolta ja oksalta. Välillä vaihdettiin vuoroa.




Pupu koitti kääntyä aina kiusaajaan päin, mutta silloin tulikin toinen takaa. Olisihan Pupu noille tappelussa pärjännyt, jos olisi saanut kiinni, mutta yritti pitkään rauhanomaista siirryn-muutaman-metrin-etten-ole-tiellänne -taktiikkaa.




Välillä hypeltiin nokkaisemaan häntää, välillä syöksyttiin kohti ilmasta ja koukattiin ylös viime hetkellä.




Lopulta Pupua juoksutettiin rakennusten ympäri, pitkin ja poikin. Kun kerran petti hermo, sai sitten juosta kyllikseen. Mutta eihän siivekkäitä pääse juoksemalla karkuun!




- Mekö muka kiusaajia, ei pidä paikkaansa!
- Ei me siellä oltu!
- Ja oli siellä muitakin!
- Mitäs lähti juoksemaan!
- Sitä paitsi me kyllästyttiin jo. Lähetään välipalalle!
- Okei. Tyrniin!




Ilta-auringon viistossa valossa Pupu palasi ihanaan mehevään heinikkoonsa. Kiusaajat räkättivät jo jossain muualla. (Voin ilahduttaa Pupua kertomalla, että fasaanikukot ovat nyt ruvenneet antamaan takaisin ja hyökkäävät päin, jos joku yrittää vetää heitä pyrstösulista. Harakat ovat saaneet kyytiä!)




Joskus tämä naapurisopu on vaan niin hankalaa, vaikka luulisi tilaa riittävän kaikille.




maanantai 10. lokakuuta 2016

Suoraan puusta




Miksi suotta vaivautua poimimaan hedelmiä ja marjoja, kun niitä voi syödä suoraan puusta.






Nonni, nyt kun pääsimme marja-aroniaan, näitä kuvia sitten riittää. Koitan karsia, mutta eihän se kovin hyvin onnistu. Älä katso jos et jaksa.





Meillä on ihan tuhottomasti mustarastaita nyt. Ne ajavat toisiaan takaa, tiuskivat ja kotkottavat. Ja sitten ne harjoittelevat hiljaa kevätlaulua. Se on sitten ihana laulu! Tulee hyvä mieli nytkin, kun sen kuulee, vaikka oikeastaan tiedän kyllä, että talvi ei vielä ole ohi. Mutta sitä se laulu tarkoittaa. Kun kuulen mustarastaiden harjoittelevan sitä, alan uskoa että kyllä tästäkin talvesta taas selvitään, kun kerran mustarastaatkin uskovat niin.




Joo tiedän, että tämä olisi pitänyt karsia. Mutta jostain syystä tykkään tästä kuvasta tosi paljon.



Tiesitkö, että mustarastaalla on noin iso suu! Minä en tiennyt.

Jokohan se nyt riittäisi. Mutta hei, vielä piilokuva! Löydä lintu!





--------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan tätä blogia, Pauliina Isopahkala!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...