sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sukupuolivalistusta koulussa


- Arvaa mitä ope sano, että meidät on rakennettu kokonaan yksistä sellasista soluista, niinku legoista. Mutta ne solut on vaan pehmeitä niinku vesi-ilmapallot. Ja ne on kaikki samanlaisia, paitsi vähän erilaisia, niinku legotki.

Sitte kauankauan sitte jokaisella oli vaan yks solu ja sillon sinne meni sisään jotain juttuja, mä en muista mutta ne on siellä vieläki! Se oli ennen dinosauruksia. Ihan alussa. Me nähtiin sellasia soluja missä ne on siellä sisällä ja mönkii.

Sitte siellä on sisällä sellasia missä on resepti, että kuinka tehdään uusi minä. Kaikki mun ohjeet on siellä. Kato tossa kirjassa on kuva niistä. Kromosomit. Niissä on sisällä ne ohjeet.


Niitä on kaikkia kaks samanlaista. Paitsi että arvaa mitä! Kaikilla ei oo!

Joiltain puuttuu toinen noista viimesistä kahdesta. Ja sen tilalla on tollanen ihan pieni surkastunu. Siihen ei mahdu kaikki samat ohjeet kun tohon isoon. Siks niillä kellä on tollanen pieni on enemmän vikoja. Mut ope sano että ne on ihan yhtä hyviä ihmisiä ku kaikki muutkin. Ja niitä on ihan paljon, se sano että meidän luokassakin on puolet semmosia. Niitä syntyy vähän vielä enemmänkin ku tavallisia kenellä on kaikki parit, ja sit niitä kans kuolee enemmän. Ni lopuks niitä on sit vähemmän. Kai. Tai jotain.

Sit ihan tunnin lopussa ope sano että silläkään ei oo tota viimestä kokonaista paria, sillä on vaan tommonen tynkä. Mun kävi sitä sääliksi mut se sano ettei se paljon haittaa. Ihmisiä me ollaan kuitenki kaikki, parilliset ja tyngällisetkin. Eikä ketään saa silti kiusata, vaikka sillä olis mitä.


Kuvat: Pezibear / Pixabay, Wikimedia

---------------


Hei, Aurinkokujan Piia, taidat olla uusi täällä? Tervetuloa!


lauantai 30. tammikuuta 2016

Meille kans! (Sama laki kaikille)

Tanska kiristää turvapaikkalakejaan, hidastaa perheenyhdistämistä ja vaikeuttaa pysyvän oleskeluluvan saamista.

Perussuomalaisen oikeus- ja työministeri Lindströmin mielestä fiksu idea, meidänkin kannattaisi harkita vastaavaa, uutisoi päivän Hesari.

hämärää


Tanskassa poliisi saa esimerkiksi käydä läpi turvapaikanhakijoiden omaisuuden ja takavarikoida 10 000 kruunua eli 1340 euroa ylittävät varat. Hallitus perusteli tätä mm. sillä, etteivät tanskalaisetkaan voi saada toimeentulotukea, jos heillä on merkittävää varallisuutta.

Saman Hesarin pääkirjoituksessa valitetaan vauvapulaa. Mistä saadaan tulevaisuudessa työntekijöitä Suomeen? Kuka maksaa eläkkeemme?

Edelleen samassa lehdessä on juttu "15 tuntia ajantappokeskuksessa", jossa vietetään päivä Koskelan vastaanottokeskuksessa ihmisten kanssa, jotka ovat odottaneet oleskelulupapäätöksiään jo viisi kuukautta.

Tuleeko mitään mieleen?


On väläytelty ajatusta, että hädänalaisille ihmisille ei tarvitsisi maksaa edes vähimmäispalkkaa. Kunhan jotain, tai ei välttämättä mitään. Ihminen saa olla onnellinen, jos saa töitä ja toimeentulotuen, eikö niin.

Ministeri Lindström vastustaa sitä, että näin turvapaikkaa tarvitseville rakennettaisiin oikopolku työelämään. Entäs meidän äänestäjät, tavalliset työttömät? Meille myös oikeus päästä töihin huonommalla palkalla tai ilmaiseksi! Lain on oltava sama kaikille!

kuva: HS

Odottelen nyt, milloin poliisi tulee takavarikoimaan merkittävää varallisuuttani, sitä joka ylittää 1340 euroa. Sitten minulle aletaan maksaa toimeentulotukea.

Näkyykö mitään?

Entä jos varakas turvapaikanhakija ei halua toimeentulotukea? Jos hän haluaa vain sen turvapaikan? Ja toimen johon tulla, ihan itse?







perjantai 29. tammikuuta 2016

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Akka

Meille kun on noita fasaaneja siunaantunut, niin tottapa oli odotettavissa, että Akka asettuu seudulle. Tässä päivänä muutamana kotiin tullessani kuului harakoiden rähinää tontin takaosista. Akkaa kiusasivat, tai yrittivät. Akka heistä piitannut. Harakat lopulta kyllästyivät kamerointiini keittiön ikkunan takana ja häipyivät, mutta Akka jäi niin pitkäksi aikaa kun häntä suvaitsi huvittaa.




On se iso.

Akka saa nyt harventaa fasaanien liikaväestöä. Minulla on tällä hetkellä kukkorekisterissä yhdeksän nimeä, vaikka olen jo poistanut Taavin. Taavista ei ole saatu näköhavaintoa lumentulon jälkeen.

Olikohan tämä Taavi?


Hyvän paistin Akka siitä sai ja söi sitä kaksi päivää, vaikka harakatkin auttoivat. Hän oli huomaavaisesti levitellyt höyhennyksensä aivan tontin alalaitaan trampoliinin taa, missä se ei ainakaan meitä häiritse ollenkaan.

Ja mistä ei saa valokuvaa kuin alakerran isännän makuuhuoneen ikkunasta, pusikon ja trampoliinin rakenteiden väliin jäävistä rakosista.




Kolme kukkoa olisi sellainen sopiva määrä, joten Akka saa minun puolestani pistellä poskeensa vielä puoli tusinaa. Ehkä on jo popsinutkin jonkun, jonka puuttumiseen en ole kerinnyt kiinnittää huomiota, kukot kun tulevat ja menevät ja varsinkin nuo yli yksivuotiaat kulkevat varmaan melko laajalla alueella. Kunnes taas reviirit jaetaan keväällä.

Ehkä saan Akan gourmet-harrastuksesta vielä kunnollisempaakin kuvaa. Ainahan voi toivoa.

-------------

Tervetuloa mukaan, Hanna Helander-Rantala!


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Oikeus olla tulematta syödyksi

Voiko eläimillä olla mitään oikeuksia? Näkemyksiä on ihmeen monenlaisia. Joidenkin mielestä on väärin, että ihminen käyttää eläimiä hyväkseen millään tavalla. Toiset eivät katso eläimillä olevan mitään muuta arvoa kuin juuri niiden ihmiselle tuottama hyöty tai huvi.

Hämmästyttävän monet vegaanitkin hyväksyvät eläinten käyttämisen lemmikkeinä, vaikka tälle voi olla vaikea löytää järkiperusteita. Tuotantoeläinten oloja sentään edes yritetään jotenkin säädellä ja valvoa, mutta ketäpä kiinnostaisi laiminlyötyjen hamsterihäkkien hiljainen kärsimys. Lemmikin voi hankkia kuka vain, eikä eläimen lajityypillisistä tarpeista tarvitse tietää tai välittää. Kun lemmikki kuolee, ostetaan uusi.

Minähän, kuten tunnettua, syön eläimiä. Lihansyöntiä voidaan vastustaa useilla perusteilla. Sen ekologiset haitat ovat kiistattomat. Liiallinen punaisen lihan ahmiminen ei ole terveellistäkään. Lihansyönnin eettisestä oikeutuksesta voidaan väitellä. Ilves saa syödä jäniksen mutta ihminen ei, koska ihmisellä on - - - . (Täydennä virke oikein.) Moraali? Valinnanvaraa? Hedelmä hyvän ja pahan tiedon puusta? Muu, mikä?


Minusta meidän täytyy myöntää, että eläimillä on itseisarvo. Siis joitain oikeuksia riippumatta siitä, voinko myydä elukan tai syödä sen tai tärveleekö se pirulainen keittiöpuutarhani. Jos pidän otusta vankina, minulla on velvollisuuksia sitä kohtaan, vähän niin kuin Geneven sopimuksessa määritellään. Minun pitää järjestää sille ruokaa, juomaa ja suojaa. Sellaiset olot, ettei se joudu kärsimään. Tilanne on vaikeampi niiden elukoiden kohdalla, jotka eivät ole minun suoranaisella vastuullani. Mitä se tarkoittaa, että on itseisarvo? Eikö hyttysiä saa enää tappaa? Entä kirvat? Mitä jos tallaa muurahaisen? Voinko syöttää kanalleni etanan? Koiralle siankorvia? Saako onkia, ja jos saa, voiko käyttää matoa?

Yksi asia on kuitenkin varma. Vaikka olisin vegaaneista vegaanein, en voisi myöntää eläimille oikeutta olla tulematta syödyksi.

Melkein kaikki eliöt syödään lopuksi. Useimmat eläimet myös tapetaan ruuaksi. Vain harvat kuolevat muuten vain, tautiin tai vanhuuttaan, ja suurin osa niistäkin tulee sitten syödyksi. Ihminen on niin nokkela, että pystyy useimmiten - joskaan ei aina - kuolemaan muuhun kuin saalistukseen, ja niille jotka eivät halua tulla syödyiksi loppujen lopuksikaan on polttohautaus. Mutta noin kaikenkaikkiaan syödyksi tuleminen on normaalia, muu on poikkeusta.

Kuva: Tambako The Jaguar / Flickr

Voidaan väittää, että älykkäämmillä eliöillä on suurempi kyky tuntea kärsimystä. Näin ajatellen olisi ehkä pienempi synti kasvattaa vankeudessa porkkanoita, sieniä tai heinäsirkkoja kuin papukaijoja tai sikoja. Aivan varmasti porkkanakaan ei kerää sokerivarastoa juureensa siksi, että minä sen söisin, vaan hänellä on siihen omaa suvunjatkamista palvelevat tarkoitusperänsä. Ainoastaan jotkut hedelmät ja sensellaiset haluavat tulla syödyiksi. Ne kasvattavat hedelmänsä ihan meitä varten ja houkuttelevat meitä nielaisemaan samalla siemeniään, jotka kulkevat vahingoittumattomina ruuansulatuksen läpi ja pääsevät lopulta maahan uudessa paikassa hyvin lannoitettuina. Reilua peliä olisi siis syödä pelkästään hedelmiä, ja sekin koskee vain niitä meistä, jotka eivät käytä vesivessaa. Vesivessasta ei pidä kertoa hedelmäpuille! Muuten ei saa enää syödä mitään.

Tai sitten vedetään raja mielivaltaisesti johonkin: näitä eliöitä ihminen saa syödä, noita ei.

TAI todetaan vain, että tämä on luonnon laki. Syö tai/ja tule syödyksi. Tämä systeemi nyt vain toimii niin, ja ihminenkin on siinä mukana.

Mutta tämäkään suhtautumistapa ei oikeuta aiheuttamaan tarpeetonta kärsimystä millekään eläimelle, edes ihmiselle.

Eläinten itseisarvosta on järjellisempää tekstiä täällä ja täällä.

Vuodelta 1996 peräisin olevaa eläinsuojelulakia on oltu pitkään uudistamassa ja tuo itseisarvokin on koitettu saada lakiin mukaan. Edellinen hallitus valmisteli ja valmisteli, mutta ei saanut lakia puserrettua. Tänään kävin Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla kurkkaamassa, mitä lakiesitykselle nyt kuuluu. Tällaista:

Hakemasi sivu on väliaikaisesti poissa käytöstä, tai sivua ei ehkä enää ole.


Mutta saahan toivoa, että tämä on hyvä merkki? Vai?


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Mustis oppi tempun


Meidän mustiksen ei enää tarvitse tyytyä maahan pudonneisiin muruihin. Hän on keksinyt konstin! Liekö ottanut mallia pikkuvarpusilta.




- Joo ehkä neuvottiin kaveria, mut tota selälleenheittäytymistä me ei kyl osata, sen se on keksiny ihan itte!



- En ois ikinä uskonu, että tuollanenkin vielä syö lintulaudalta, oisitko sinä?



- Minusta on aivan selvää, että mustarastas oppii, mitä haluaa. Kun on näin hyvät lähtökohdat ja paneutuu asiaan kunnolla, uusien taitojen hankkiminen ei tuota vaikeuksia. Hieman harjoitusta vain niin mikä tahansa alkaa sujua. Ja tietysti tärkeää on myös hyvä motivaatio eli sietämätön kateus, kun nuo pikkutirriäiset veivät aina kaikki parhaat palat. Uutteralla työllä saavutin tavoitteeni ja nyt parhaat palat vien MINÄ.



- Tietenkin kovan työn voi vallan mainiosti tehdä myös renkini Urmas. Hänellä kun on tuollainen klyyvari, joka sopii hyvin jäätyneiden herkkujen esiinhakkaamiseen. Toki sallin hänen pitää osan löydöksistään; sitä sanotaan motivoinniksi. Minä syön ne, jotka sattuvat sinkoamaan tänne päin. Tuolta Urmaksen kaivannolta lentää siemeniä ainakin puolen metrin päähän. Urmas on vahva mutta tyhmä, hän tarvitsee minun neuvojani, jotta osaa etsiä oikeasta kohdasta. Tämä on nyt sitä symbioosia, josta luit koulussa. Vaikka näköjään olet unohtanut koko jutun, no, unohda.


maanantai 11. tammikuuta 2016

Veka Valkonaama

Veka on ruma. Veka on erilainen nuori. Kaikki eivät tykkää Vekasta.

Minä tykkään Vekasta! Hänet on helppo tunnistaa.

Olen aloittanut fasaanikukkojen tunnistusrekisterin ymmärtääkseni, mitä pihalla(ni) oikein tapahtuu. Kun kerran kuitenkin toljottelen ikkunasta pihalle kaiket päivät, sairauslomalla. (Sairauden nimi paljastetaan yksinoikeudella tässä blogissa heti, kun saadaan selville! Pysy kanavalla!)

Eihän päivästä toiseen jaksa katsella vain sellaista että "nyt niitä kukkoja on neljä, oho, ne juoksee ympyrää, no nyt tuo yksi hyppäsi karkuun tuota toista mutta tuo tuolla syö vaan rauhassa..." kun samassa tilanteessa voisi nähdä että Urmas väistää Paulusta mutta nokkii Eikkaa. Paljon mielenkiintoisempaa jos tietää kuka on kuka, voi vähän alkaa ymmärtää, mistä on kysymys.

Se on aivojumppaa samalla. Päättelyä ja faktojen vertailua. Ja haasteellista! Fasaanikukkorekisterin luonnin haasteista tulee varmaan oma postaus, on niitä siksi paljon.

Konrad Lorenz tarvitsi naakkojensa seuraamiseen värillisiä nilkkarenkaita, mutta minähän olen niin kova jätkä että teen tämän homman ilman!

Sitä paitsi fasaanikukot eivät ole halunneet tunnisterenkaita, en ymmärrä miksi, nehän olisivat niin kauniita ja käytännöllisiä.

Mutta asiaan. Mitä näet kuvassa?


Minäpäs näen, että Katko, Vahku, Paulus ja Veka ovat syömässä ruokintalaitteen alla. Veka kipittää tapansa mukaan ympyröitä pomokukkojen ympärillä. Jos tämä olisi video, näkisin, että Vahku liikkuu myös koko ajan. Hänen sosiaalinen statuksensa ei ole niin korkea kuin Pauluksella (kolmas vasemmalta, parhaalla paikalla tolpan juuressa) tai Katkolla (ensimmäinen vasemmalta, huonompi paikka mutta pitää sen rauhallisesti). (Vahku on tuo, jolla on vahvat kulmaviivat, toinen vasemmalta. Katkolla on katkoviivat ja Pauluksella hieno kaulus.)

Lisäksi näen, että pakkasta on alle kymmenen astetta. Kukoilta näkyy koivet.

Näen, että ikkunan takana joku heiluu epäilyttävästi. Muuten olisi kukoilla nokka maassa. Ei kuitenkaan niin epäilyttävästi, että tarvitsisi venyä pitkäksi tai jopa juosta karkuun, lentämisestä nyt puhumattakaan. Ehkä kukot vähitellen tottuvat?

Vielä näen, että ruokintalaitteen tolppa ja sen juuressa nypöttävä pikkuvarpunen ovat epätarkkoja, samoin kuin monet muutkin kohdat. Kuva on otettu wanhan lasin läpi eikä kukaan ole edelleenkään pessyt ikkunoita. Voi voi. (Tämä on yksi rekisteröinnin lisähaasteista, joista siis enemmän toisella kertaa.)




Mutta eikös aiheena pitänyt olla Veka. Minulla on sarja kuvia aiheesta "Veka väistää". Tässä Veka väistää Urmasta.



Veka väistää kanaa! Miten se on mahdollista? No, yleensä hän kyllä hätistelee kanat pois tieltään, mutta tämän yhden ei tarvitse kuin kääntyä kohti niin Veka hyppää. Se on tuo tuossa tolpan juuressa. Varmasti itse rouva Mamma. Hän ei hätistele toisia kanoja ollenkaan, mutta nuoret kukot eivät aina ymmärrä paikkaansa, niitä kohti täytyy joskus ojentaa nokkaansa vihjeeksi.

Luultavasti on niin, että juuri nuoret kukot uhkailevat toisiaan ruokapaikalla. Kun Veka on kahdestaan Ukon kanssa syömässä, kenelläkään ei ole tarvetta uhkailla ketään. Mutta isossa joukossa Veka ei oikein saa syömärauhaa.



Vekan onneksi nousi kova tuuli


ja lumi alkoi pöllytä.

Toiset lähtivät maha täynnä tuulensuojaan, Veka jäi yksin ruoka-aarteen kanssa.



Tai jäihän paikalle muitakin lintuja, vaikkakaan ei fasaaneja. Tässä mustarastas seuraa silmä tarkkana, mitä Vekan valtava nokka saa irti tallatusta tantereesta. Jää ja kauranjyvät vain sinkoilevat, kun Veka hakkaa.

Niin tuo Vekan naama. Vähän erilainen kuin muilla kukoilla.


Onko Veka ruma?

No eihän se ole ruma, vähän eri näköinen vain.

Huhhuh jos kaikki olisivat identtisiä! Näin on hyvä.

Tällaisista tyypeistä se tunnistaminen alkaa. Ja kun oppii tuntemaan kohteen, ymmärrys lisääntyy. Sanovat, että paimen tuntee lampaansa. Ehkä sinäkin osaat täydentää lauseen: "Ne _________ ovat kaikki samannäköisiä." Niinhän sitä luulisi, ennen kuin ottaa ja tutustuu yhteen. Kehen vain, vaikka Vekaan, jolla ei ole korkeaa statusta eikä vaikutusvaltaa. Jostain reunasta pitää aloittaa, jos haluaa jotain oppia.

Vekalta myös sellaiset terveiset, että luonnontieteellistä tutkimusta voi vallan mainiosti tehdä omassa puutarhassaan ja jopa keittiön ikkunasta. Mendelillä oli papumaansa ja Darwinilla rakkaat kastematonsa. Voihan sitä matkustaa maan ääriin, mutta se ei ole välttämätöntä. Ihmeitä on myös ihan tässä näin.


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

torstai 7. tammikuuta 2016

Pöyhenet varpaissa

Katselin lintuja erään henkilön kanssa. Ikkunan läpi, ulkona kun oli pitkästi kolmattakymmentä astetta pakkasta. Henkilö huomioi: "Ne on vetäny pöyhenet varpaisiin asti!"

Havainto oli aivan oikea.


Ei näy varpaita. Kun on nuo pöyhenet vedetty eteen.



Pöyhenet on niin hörhöllään, ettei siivet mahdu kiinni.



- Meilläkin on tällaiset helmukset, joita laahataan maassa kuin itsenäisyyspäivän juhlissa ikään. Kyllä niistä on paljon iloa muillekin kuin katsojille. Kivasti ne lämmittävät.



- Näätkö meidän jalkoja? Mitä, näätkö? Et nää! Arvaa vaan kuinka mukavat on tällaiset lämpimät pöyhenet varpaiden päällä.



- Ota tästä mallia, kuinka pulleaksi kannattaa pörhistää itsensä jos aikoo syödä ulkona. Laita sinäkin tällaiset housut, nämä on hyvät! Pöyhenhousut!


-------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan tätä keskeneräistä blogia, Katri-Maija ja Ruusunmekko!


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Miksi ei kannattanut pestä ikkunoita

Jos   ei ole jaksanut   on päättänyt, että ei syksyllä pese, tiivistä eikä teippaa ikkunoita, nyt sekin suuri vaiva palkitaan.



Saa pitsiverhot.










perjantai 1. tammikuuta 2016

Myötätuntoa



Keskeneräisen pihan asukkaat toivovat sinulle tänä vuonna 
myötätuntoista mieltä
ja normaalia ystävällisyyttä.
Niillä pärjää pitkälle!

valoa pimeydessä


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...