Juho ja Ville perivät

Juho ja Ville ovat serkukset. Sattuneesta syystä tunnen kummankin aika hyvin, joten voin tässä paljastaa ehdottoman luottamuksellisia asioita heidän elämästään, vain sinulle. Älä kerro kellekään!

Suvussa kulkee perintönä alttius erilaisille riippuvuuksille. Juhon ja Villen isät Jukka ja Pekka olivat veljeksiä, ja Villen isässä Pekassa tuo taipumus tuli paremmin näkyville. Isät olivat rikkaan Erkin poikia ja kumpikin sai hyvän lähdön elämään. Jukalla oli maitotila, Pekalla munituskanala. Maitotila menestyi, kanala ei. Pekka ei pystynyt investoimaan uudistuksiin eikä edes pakollisiin korjauksiin, kun kaikki liikenevä ja vähän ylikin meni pelaamiseen. Vaimo lähti. Kanalan myyntitulot eivät riittäneet velkojen maksuun.

Jukka ja Pekka (Wikimedia)

Ville oli kuitenkin jo poikasena eläinrakas. Kun kanala oli mennyt, hän autteli setänsä maitotilalla. Juhon vanhemmat uskalsivat jättää serkukset vastuuseen tilasta ja lähteä kerran elämässään Kanarian saarille kahdeksi viikoksi, vaikka pojat olivat vasta maatalouskoulussa. Silloin oli hyvä, että Ville oli käytettävissä. Lehmät olisivat pariinkin kertaan jääneet lypsämättä ja hoitamatta ilman Villeä, kun Juho makasi tuvassa parantelemassa päänsärkyään oluella.

Mutta pojat perivät vanhemmiltaan muutakin kuin riippuvuuksia. Nimittäin Juho perii, koskapa Suomessa ei voi periä velkaa.

(Jatkossa kuitenkin perimys EU:ssa määräytyy vainajan asuinmaan mukaan, niin että jos epäilet perittäväsi rilluttelevan Aurinkorannalla velaksi, koita houkutella hänet kotiin kuolemaan. Espanjan lain mukaan velkakin periytyy. Tämä ihan vaan vinkkinä.)

Ville ja Juho (Pixabay)

Erkin pojanpojista Juho siis saa menestyvän lypsytilan, Ville ei onneksi peri mitään. Nyt vain odotamme, kuinka kauan Juho pystyy pitämään tilansa ja ovatko eläinsuojeluviranomaiset ajan tasalla. Villellä olisi kyllä ollut edellytyksiä tilanpitoon, mutta hän teki pahan virheen isäänsä valitessaan ja on nyt siis köyhä. Tai köyhä ja köyhä, mutta ei hänellä opinnot päätettyään kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia ostaa maatilaa koneineen ja eläimineen.

Millä tavalla tämä on reilua?

No periminen on... Sitähän varten ihmiset tekevät työtä ja ponnistelevat, että saavat lapsilleen helpomman elämän. Jos ei perintöä voisi jättää lapsilleen, kukaan ei tekisi mitään. Sukupolvenvaihdos yrityksissä ei onnistuisi  ja lopulta kaikki yritystoiminta loppuisi tai siirtyisi ulkomaiseen omistukseen.

Hesarin pääkirjoitussivulla luki tänään, että ellei perintö sisällä muuta varallisuutta kuin osakkeita, perillinen saattaa joutua myymään osan niistä perintöveron maksamiseksi, mikä voi tuntua kohtuuttomalta.

Jos isällä oli kymmenen osaketta, voi tosiaan tuntua kohtuuttomalta, että poika saa ilmaiseksi vain yhdeksän. Varsinkin naapurin pojasta, joka ei saa mitään. Mutta hän on väärässä. Mitäs syntyi sinne naapuriin. Päinvastoin: koska hän on kateellinen siitä, että toinen sai perinnön, perintövero on kateusvero ja se pitäisi poistaa kokonaan.

Ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin kateutta herättäviin asioihin liittyvät verot. Luksusautojen autovero on kateusvero, siis poistettava. Samoin ainakin hienompien kiinteistöjen kiinteistövero ja isojen pottien osinkovero.

Jos tämän kirjoituksen nyt sattuu lukemaan joku edellisen sukupolven miljonäärisukulaiseni, selvennän sen verran etten suinkaan tarkoita että minut pitäisi tehdä perinnöttömäksi! Tietysti on oikeus ja kohtuus, että jos onnistun elämään teitä kauemmin, rahat kierähtävät tänne. Olen ansainnut joka sentin. Ihan omassa tahdissa vaan. Tämä oli tarkoitettu enemmänkin sellaiseksi yleisluontoiseksi ja erittäin teoreettiseksi pohdinnaksi, tai sanokaamme hämmästelyksi, sinne ja tänne. Minullahan nyt on aina tapana ihmetellä ihan selviä asioita.


--------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan näitä keskeneräisyyksiä, Maria Lindholm!