perjantai 26. kesäkuuta 2015

Ojassa

oja iltavalossa

Liiterin takana oja elää omaa elämäänsä. Sitä ei raivata koskaan. Kesämökkinaapurin pesuvedet valuvat tähän ojaan ja päätyvät lopuksi viereiseen peltoon. Lisäravinteita oja saa vielä nuotiosta, jota poltamme silloin kun ojan päällä trukkilavalla oleva kasa kasvaa suureksi ja kun sää sallii. Suurimman osan päivästä oja on varjossa. Aurinko kiertää liiterin taa vasta iltapuolella. Vai maapallokos se on joka kierähtää niin, että auringon säteet osuvat vihdoin tuonnekin, no yhtäkaikki, varjoisaa siellä enimmäkseen on.


Ojassa rehottaa monen väristä illakkoa. Sehän tuoksuu mukavalle. On myös lähtenyt leviämään muihin paikkoihin, joita harvemmin niitetään. Haitanneeko tuo, levitköön. Pahempi varmaan lienee karhunköynnös, jota huomasin ojassa viime vuonna. Haitallinen vieraslaji ja ikuinen riesa, kuulemma. Oikein nätti. Ja mahdoton hävittää, sanovat. En ole kokeillut. Se ei taida vielä kukkia, kun ei ole tänä vuonna osunut silmääni.

Illakot kasvavat ojan pohjalla, nokkoset ja lipstikat ojan reunalla, kukin mieltymystensä mukaan. Jotkut tykkäävät, kun on varpaat vedessä. Lehtokotiloita voi aina etsiä tuosta ojasta, jos ei muualta löydä.



Jostain syystä liiterin takana on paljon valkoisia kukkia. Kauniistihan ne loistavat hämärässä. Kuvan koiranputkea tosin on kaikkialla, niin auringossa kuin varjossakin. Siinäkin on oikein hyvä tuoksu, oletko huomannut?



Akileijaakin meillä on vaikka minkä väristä pitkin pihoja, mutta liiterin takana ojan reunalla kasvaa vihertävän valkoisia.


Oja on aivan erilainen biotooppi kuin hiljattain esitelty kuiva niittymme. Niin erilainen kuin tässä samalla omakotitontilla voi olla, ellemme ryhdy lammenkaivuuseen ja maansiirtotöihin. Osa kasveista on silti samoja. Akileija ja koiranputki esimerkiksi. Menestyvät rikkaruohot viihtyvät monenlaisissa oloissa.

Tietynlainen rikkaruohous lienee elinehto tässä puutarhassa selviytymiseen. Jossain vaiheessa puutarhurin on tehtävä valinta. Helppohoitoista puutarhaa ei olekaan (paitsi ne, joita maisema-arkkitehdit tekevät asfaltoimalla ja kiveämällä yli 300 neliön kivitaloihin, joissa asuu pariskunta ja koira, jotka eivät ole koskaan kotona vaan aina joko töissä tai purjehtimassa), nimittäin puutarhassa joutuu JOKO vaalimaan, lellimään ja suojaamaan arkoja kasveja, jotka yrittävät koko ajan kuolla hyppysiin TAI sitten kitkemään, leikkaamaan, karsimaan, raivaamaan ja kiskomaan juuriltaan ns. helppohoitoisia kasveja (lue: rikkaruohoja). Sekä ajamaan niiden yli raivaussahalla, niittokoneella, silppurilla ja puutarhajyrsimellä. Eikä sekään auta.


18 kommenttia:

  1. Toi illakko on ihanaa! Se meidän tontilta puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma sen siemeniä on paljon liikkeellä kaikenlaisissa maatiaisvaihtojutuissa. Voin minäkin koittaa muistaa kerätä, milloinkahan mahtaa olla kypsää?

      Poista
  2. Karhunköynnös, ISO huokaus.

    VastaaPoista
  3. On se jännää, kun me suositaan niitä, jotka ei viihdy meidän kanssa ja karkotetaan ne, jotka tahtois niin mielellään kukkia meille...kummaa sakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kertoo paljon meistä ihmisistä. Hesarissa oli joskus hauska juttu, jossa kampakeraamisen ajan suomalaiset haaveilivat pihalleen eksoottisia kuusia alituisten tammien ja saarnien sijaan. (Ja nuoriso valitti: "Miks aina keramiikkaa! Miks vittu aina kampoja!")

      Poista
  4. Illakkohan on kaunis! Ei oo mulle tuttu sekään. Koiranputki kyllä on, se saa mejän pihalla kasvaa aika vapaasti koska on kaunis ja tuoksuu hyvälle... sitten, kun alkavat siementää, niin katkon enimmät pois. Nokkonen on kutsumaton vieras mejän pihalla, ja totta puhuen vuohenjuurikin isoine, toisia kasveja varjostavine lehtineen on nyt levinnyt vähän liikaa ollakseen kohtuullinen. On ollu pakko repiä pois sitäkin. Mutta mieluummin sekin kuin nokkonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko kokeillut nokkosta ruokana? Ravintorikkain vihanneksemme, sanotaan. Seuraavana kuuluu tulevan lehtikaali. Jos käyttää nokkosta ravinnoksi, saa olla melkein varovainen: ahkeralla poimimisella hävittää helposti koko kasvuston.

      Sopii varmaan keinoksi myös, jos haluaa päästä siitä eroon.

      Poista
    2. Jos sitkeän pois riipimisen tuloksena vois hävittää koko kasvuston, niin se olis jo hävinny, kun vuosikausia olen joka kesä könynnyt sitä kiskomassa. Ei kai sillä ole väliä, syökö sen vai tunkee kompostiin? Vuohenputkenkin kuulemma voi syödä. En kyllä millään jaksa yksin syödä kaikkea.

      Poista
    3. Vuohenputkea voi todellakin syödä. Mutta ei sellaisia määriä, mitä luonto tarjoaa, pysty yksin syömään! Eikä edes joukollakaan. Siinä mielessä tämä oli huono neuvo, sorry!

      Poista
  5. Mä olen neuvonut kesätyöntekijöitä kitkemisessä, että ne jotka lähtee helposti irti on niitä jotka on istutettu ja ne joita ei meinaa saada millään irti on niitä jotka pitäisi saada pois.

    Puutarhanhoidossa on niin paljon turhaa työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin ehkä ruveta metsästäjä-keräilijäksi ja syödä vain sellaista, mikä kasvaa itsekseen.

      Poista
  6. Jos pitäis yks kesän tuoksu valita, niin se olis koiranputki. Se vaan tuoksuu eniten kesälle, minkäs sille mahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä harva varmaan huomaakaan, mistä se tuoksu tulee. Koiranputkeahan on joka paikassa.

      Kohta alkaa tuoksua apila. Sekin on ihana kesätuoksu!

      Poista
  7. Illakko on ihana! Koiranputken olen antanut levistyä ihan itsekseen pitkin puutarhan reunamia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet antanut, koska estäminen on vaikeaa :)

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...