tiistai 26. elokuuta 2014

Pehmeyshaaste

Pieni Lintu -blogissa on viikon haasteen aiheena "pehmeä". Kun muutenkin kaivelin arkistojani ja tutkin, miltä ne meidän nykyisten pupujen esiäidit näyttivätkään, joilla oli villiangoraturkki, näytänpä nyt pari kuvaa sinullekin ja osallistun samalla haasteeseen. Vaikka se onkin joku makrotex-haaste, mikä lie. Voiko sinne tulla mitään tämän pehmeämpää?




Ei kai sillä meidän pikku sintillä mikään pitkä turkki olekaan. Ei sillä ainakaan tuollaisia varvaskarvoja ole. Vai onko? Pitääpä lähteä kanilaan tutkimaan tarkemmin.


Kaikkea sitä juolahtaakin ihmisen mieleen. Että lähdenpä tutkimaan kanin varpaanvälejä.

tohvelieläin

------------------

Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, Myriah ja Kahden Naisen Loukussa!
Welcome to follow this blog, Grandma Sandy!

23 kommenttia:

  1. Voi kun ihana...olisi niin kiva silittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mistähän se johtuu, että turkis tuntuu niin kivalta kädessä.

      Poista
  2. Oi että - tätä sivua piti katsoa pitkään ja hartaasti. :D Meidän 6v poika nimittäin on hirmuinen pupufani ja hänen kanssaan tutkailtiin joka kuva tarkkaan. :) Ja kimalainenkin vielä yläbannerissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sattuipa hyvin. Täällä on näitä pupunkuvia enemmänkin.

      Poista
  3. Raparperi katselee näitä ristiriitaisin mielin. Niinkuin varmaan jokainen lihansyöjä. Tänään olen kuitenkin syönyt lihaa hyvällä halulla, sillä tässä kaupungissa on avattu BENJAMIN MAATILATORI, ja sen lihamyynti.

    Jos kokee tarvitsevansa lihaa, mikä on, käsittääkseni, ihan normaalia, voi ainakin vaatia laatua: eläimen oikeanlaista kohtelua sen eläessä. Ja myös kuollessa. Ja noista perusoikeuksista olen ymmärtänyt kanienne saavan nauttia.

    Joten siitä vaan, kani-, kana-, lammas-, possu- jne- pataa nauttimaan!

    Minulla ei ole tapana lukea ruokarukousta, paitsi että syömään ryhtyessäni joskus muistan kiittää ao. elukkaa, porkkanaa, persiljaa tms. siitä, että suostuivat ravinnokseni.

    Kiitos näistä tarinoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen ajatus meillä tosiaan on, että syödään kunniallisesti tuotettua lihaa, jos kerran syödään. On varmaan ihan hyvä, että tulee ristiriitainen mieli siitä. Jos jokainen ihminen tuntisi henkilökohtaisesti vaikka jonkun sosiaalisen, älykkään ja hauskan sian, tehotuotettujen suikaleiden ostaminen voisi muuttua kokemuksena erilaiseksi.

      Poista
    2. Vaikka en tunne ketään sikaa henkilökohtaisesti, tehotuotetut suikaleet ei silti tule kysymykseen! Menestystä kaneillenne. Ja niiden kasvattajille!

      Poista
  4. No, nyt löyty tosipehmot, huisin söpöjä ja kivoja tilannekuvia.

    VastaaPoista
  5. Harmi kun ruutu ei välitä sitä pehmeyttä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua on monesti myös harmittanut, kun se ei välitä tuoksuja ja makuja. Vielä.

      Poista
  6. Aivan ihania pupuja. Kauniin värisiäkin. Tekis kyllä mieli silittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silittäminen on ihmisestä kivempaa kuin pupusta. Kissa on sikäli sopivampi lemmikiksi, koirasta nyt puhumattakaan. Kiva kun tykkäsit kuvista.

      Poista
  7. Pupujen turkki on silitettävän ihanan pehmyt, vaikkeivat tosiaan ole silitys eläimiä.
    Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, ja tuleehan noita joskus paijattua. Osa suostuu siihen ihan mielellään, osa ei.

      Poista
  8. Oi ja voi miten hullaannuttavan ihania pehmoja! Voi että kun pääsisi vähän silittämään, vaikka tiedänkin etteivät erikoisemmin siitä tykkää. Tamputtavatko nämä takajaloillaan, että pysy loitolla. Kaikki kuvat olivat kivoja, mutta eniten tykkäsin ensimmäisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin tosiaan pupuja paijailen, onhan se hyvä että vähän tottuvat käsittelyyn, kun joskus niitä kuitenkin täytyy käsitellä. Kiinni ottamisesta ne eivät opi tykkäämään, mutta osa sitten lopulta ihan pyytää silittämistä, kunhan on päästy väleihin. Eivät ne tamputa jaloillaan muuta kuin todella pelottavissa tilanteissa, eivätkä pure. Yritän ottaa vähän luonnetta huomioon, kun valitsen ketkä jäävät meille emokaneiksi. Joskus sattuu joukkoon joku syntymäkesy. Minun tuurilla se on sitten poikapupu. Parhaita olen joskus jakanut muualle siitoskaneiksi.

      Poista
  9. Iik, ihanaa pehmeyttä ja söpöyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, minultakin aina pääsee iik kun menen kanilaan.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Nämä olivat kaneiksi varsin pörheitä. Angorakaneja minulla ei ole ollut, miltähän sellainen näyttäisi pentuna...

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...