perjantai 25. heinäkuuta 2014

Valkosipulia ja tuhoja


Nyt on taas saatu talteen valkosipulit seuraavaksi vuodeksi. Tai niin pitkälle kuin saan ne kestämään varastointia. Ainakin pääsiäiseen.

Viime vuonna kerroin jo valkosipulin sadonkorjuusta, mutta mikäpä sen hauskempaa kuin toistaa itseään vuodesta toiseen. Tällä kertaa näyttää tulevan kuvakertomus. Ja koska ruikuttaminen on niin hauska harrastus - ja lisäksi toisten harmeista on mukava lukea - taitaa pääpaino olla erilaisten tuhojen esittelyssä.

Ensinnäkin lumeton talvi verotti kasvulaatikoissa reunimmaisina kasvaneet. Varsinkin nurkkapaikoilla kävi kato. En ollut suojannut laatikoita muuten kuin laittamalla päälle vähän olkia, sivut jäivät paljaiksi. Aika paljon oli pieniä, suorastaan kitukasvuisia valkosipuleita. Isoimmat tulivat laatikosta, jossa kasvoi hujan hajan kehäkukkaa ja jopa villi perunakin joukossa. Pienimmät kasvoivat siistissä laatikossa, joka on niin lähellä omenapuuta, että pohjalla on juurimatto. Vaikka valkosipulin juuret eivät näytä ylettyvän kovin syvälle, kyllä se vain silti haluaisi, että alla on puoli metriä kunnon multaa.

Ne kaksi riviä, jotka laitettiin maahan vasta tammikuussa, kun se vapautui lehtikaalilta, kasvoivat ihan yhtä lailla kuin muutkin.



En viitsi enää nykyään pestä valkosipuleita tai tehdä niille muitakaan temppuja. Lika lähtee pinnasta kuorien mukana. Jokainen lehti jatkuu alas asti yhtenä varren ja sipulin kuorikerroksista. Kun jättää kolme neljä lehteä ja kuorii muut pois, jää puhdas ja hyvin säilyvä sipuli jäljelle.


Kun muutama kerros kuorta on riisuttu, voikin ottaa juurista kiinni ja vääntää koko tupsun irti. Kuorten avulla saa juurakosta hyvän, pitävän otteen, eivätkä kädetkään sottaannu niin paljon kuin jos kävisi käsiksi juuriin paljaaltaan.


Tästä vain väännetään, ruts.


Jos on liian hyvä pito sormissa ja käyttää liikaa voimaa, voi vahingossa kiertää juuret irti liian syvältä, sanoisinko juuriaan myöten. Tämä valkosipuli ei kestä säilytystä. Laitetaan "heti syötävien" kasaan.



Säilyvyyttä heikentää myös se, jos valkosipulin nosto on venähtänyt liian myöhäiseksi ja kuoret ovat sipulin kasvaessa revetä ritsahtaneet. Tämä nyt vielä menettelee. Pääsi talvivarastoon.


Tällainen ei käy.


Pahimmassa tapauksessa aukiritsahdus näyttää tältä. Tästä voi ottaa kynsiä heti syötäväksi ellei joku muu ole ehtinyt ensin. Yleensä kynsien välistä löytyy vähintäänkin ystävämme kastemato, mutta itse kynnet ovat vielä koskemattomat. Yrittäjää on silti monenlaista.

















Näihin valkosipuleihin on joku yrittänyt tunkeutua varren kautta. Yritykset eivät ole onnistuneet, mutta valkosipulin kasvu on saattanut hieman heikentyä.



Tässä yritys on onnistunut. Jostain on menty varren sisään. Epäilen, että joku kärpäsen sukuinen otus on muninut lehtihankaan, ja toukat hivuttautuvat sitten varren kerrosten välissä alaspäin. Jokaisessa kolmessa kasvulaatikossa oli ainakin yksi tällainen valkosipuli, vaikka kahdessa laatikoista ei ollut koskaan ennen viljelty mitään sipulikasvia. Ötökkä ei siis luultavasti odotellut maassa.



Vain parissa kaikkein toukkaisimmassa valkosipulissa toukat olivat päässeet itse sipuliin asti ja möllöttivät tyytyväisenä kynsien välissä. Kynsien kuoren läpi ei ollut ehtinyt tunkeutua kukaan.


Toukkaisten valkosipulien jätteet joutuivat lämpökompostoriin. Toukat syötettiin arvaa keille.

Kanoille ei tosin saa antaa sipulia, mutta koskaan ei mikään näkemäni lähde ole maininnut, ettei saisi antaa valkosipulikärpäsen toukkia. Hyvin maistuivat. Syömiseen meni erittäin paljon lyhyempi aika kuin keräämiseen. Nämä toukat jaettiin oikeudenmukaisesti kolmeen kippoon, ja jokainen kana sai omansa. Kukko Syrjänen, paatunut kasvissyöjä, tuli Liinun kipolle auttamaan laaduntarkkailussa.



Aukiritsahtaneissa valkosipuleissa oli muutamassa myös tällaisia tummia öttiäisiä, vähän eri mallisia minusta. Näitä en ollut ennen nähnyt.

Kaikenlaista vaivaa ja riesaa siis. Katovuosi ja nälänhätä.



Valkosipulit ovat puuliiterissä kuivumassa. Laitoin ne säälittävän pienet toiseen nurkkaan häpeämään, sinulle näytän vain näitä kohtuullisen kokoisia. Näistä otetaan myös ensi vuoden siemensipulit. Yksi nippu ehti olla väliaikaisesti yön yli asuntoyhtiömme yhteisellä kuistilla, mutta kaapissa olevan tervanarun aromin kanssa yhdessä ne aiheuttivat alakerran isännässä tuskaisen makkaranhimon. Toivottavasti tuoksu ei häiritse liiterissä sijaitsevan kanilan asukkaita, siellä kun on nyt jännittävät ajat muutenkin. Siitä kerron lisää toisella kertaa.




Ja tässä on heti syötävien kasa. Paitsi osa siitä on grillillä. Ja osa on tietysti jo syöty. Eiköhän näissä vielä joku tovi mene.

30 kommenttia:

  1. Öh siis mistä sä tiedät milloin valkosipulit voi nostaa? Ainako ne näin aikasin, aikasemmin ku tavalliset sipulit? Mä laitan syksyllä elämäni ensimmäiset maahan (ostamatta vielä) enkä ihan ymmärrä systeemiä vielä. Nyttenkö noista tämän vuoden pötkäleistä laitat ennen talvea taas uutta tulemaan? Pitääkö olla juuri priimaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan päästäni olen keksinyt sellaisen päivän kuin 22.7., ja nyt meni päivän kaksi yli. Mutta se on täällä meillä (1B-vyöhyke). Kun lehtien kärjet on kuihtuneet... nosta yksi kokeeksi. Ja joo, näistä valitaan parhaat ja laitetaan sitten myöhemmin syksyllä isoimmat kynnet maahan. Viikko ennen pakkasia isän mukaan. Mistäs senkin sitten tietää, koska se on. Olen istuttanut myös jäiseen maahan rautakangella. Ja tosiaan osan näistä tammikuussa. Aina ne on lähteneet kasvamaan.

      Voi tietysti istuttaa pienimmät ja surkeimmatkin, jos haluaa ensi vuonna sellaista satoa.

      Poista
    2. Valkosipuliakin on eri laatuja, joten kannattaa vielä kysyä myyjältä kun ostat kynsiä siemeneksi.

      Poista
    3. Mahtavaa kiitos, mä meen näillä eteenpäin ;)
      Meillä maksaa tuoreet valkosipulit yli euron kappale ja taivaallisesta tuoksusta huolimatta en voinut ostaa. Odotan niiin omia!

      Poista
    4. Kysymyksesi innoittamana aion tehdä tieteellisen kokeen ja tuikata myöhäissyksyllä maan poveen muutaman ylivuotisenkin kynnen. Katsotaan, tuleeko niistä mitään.

      Poista
  2. Niin se on viljelyssä, aina tapahtuu jotakin yllättävää, tuholainen, sää tai satoisa yllätys.

    Kreivi Dracula kavereineen pysyy varmasti kaukana. Minulle tuli taas nälkä, valkosipuli on hyvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khyllä pyshyy vamphyyrit loithollahhh! Ja muutkhin.

      Poista
    2. Jos kaveri haisee pahasti valkosipulille ja se haju ällöttää auttaa siihen että ittekki popsii valkosipulia. Hajun ällötys muuttuu vedet kielelle tuovaks.
      Nimim: Valkosipulisti.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. On se joskus ollut komeampi, mutta olen silti tyytyväinen tähän. Näillä mennään nyt ensi vuoteen.

      Poista
  4. Aivan mieletön sato, wau! En ole vieläkään ehtinyt/uskaltanut yrittää uudelleen kasvatusta, kun kerran epäonnistuin. Voi että, kun tuollaisia saisi joskus itsekin kasvatettua. Syömme vaan niin paljon valkosipulia, että saisi kyllä olla aikamoiset viljelmät, jos omavaraisuuteen pyrkisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän heti tarvitse olla omavarainen, se on kaikki kotiin päin. Minä laitan yleensä maahan 150 kynttä, mutta viime syksynä onneksi iski ahneus ja laitoin muutaman enemmän, kun sitten kävikin kato.

      Ota vain uusiksi, eihän se ole työlästä eikä mitään vahinkoa tapahdu, vaikka ei saisikaan satoa.

      Poista
    2. Se on kyllä totta, eihän siinä mitään menetä, yrittää pieni perfektionisti sisälläni muistaa :)

      Poista
  5. Ai että! Kyllä on ihanaa lukea ihmisistä, joilla sujuu ihan yhtä hyvin viljelyt, kuin itelläkin! Joko on liian kylmää, märkää, kuivaa. Tai sitten joku tauti tai öhkömönkiäinen hyökkää kasvuston kimppuun! Mutta vilpittömät onnittelut, meidän kemällä ei ole vielä koskaan noin upeaa valkosipla satoa nähty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, taisi sitten kuvakulmat onnistua, kun tämä satohan nyt ei ole kummoinen... Näithän kaalini pari postausta takaperin?

      Poista
  6. Hienoja valkosipuleja olet saanut kasvamaan!!!! Mitä siitä, vaikka kaalit eivät onnistuneen, kun olet näin hyvä valkosipulinviljelijä!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän onkin vaikeaa. Laittaa kynnet maahan ja sitten nostaa valkosipulit. Kaikki kasvu on yksinomaan minun erinomaisuuteni ansiota!!!!

      Poista
  7. Voi nam mikä sato! Kerran kokeilin itsekin, mutta kuolivat penteleet kaikki talven aikana. Se on taitolaji tuo valkosipalinkasvatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos myöntäisin tuon, myöntäisin samalla, että epäonnistumiset johtuvat taitamattomuudesta. Mutta ei se niin mene. Ne on luonnon ihmeitä kaikki.

      Poista
  8. R-perillä on kokemus valkosipulisadosta, joka ei mahtunut enää minnekään. Eli tämä kokemus liittyy hiukan myöhempään vaiheeseen valkosipulien elämässä.

    Kellarinrapussa roikkuessaan valkosipulit alkoivat vanheta ja nahistua, ja sain niitä, anteliaalta viljelijältä, hyvänlaisen määrän. Varmaan olin jostakin lukenut - miten tällaista olisin itse keksinyt - että ne voi laittaa öljyyn. Laitoin siis kuorittuja kynsiä hyvään öljyyn ja purkin jääkaappiin. Kuulemma säilyvät siellä niin kauan kuin öljynkin luvataan säilyvän.

    Öljypullpssa oli merkintä "parasta ennen 28.7,2015".

    Silloin niitä tuskin on enää yhtään syömättä, mutta on niistä kyllä jatkuvasti nautittu! Jos viljelijä sattuu lukemaan tämän: kiitoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki! Voisi yrittää tuota näillä omilla kynsillä ENNEN kuin alkavat nahistua. Ja se öljy ei mahda maistua hassummalta jälkeenpäin.

      Poista
  9. On sitä noilla käsillä töitä tehty!
    Meillä kaikenlaiset sipulit kuivatetaa kaupunkikodin partsilla mis on puuritilät lattialla.

    Hieno sato teillä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina se vaan käsiä kattelee. Tietysti mummon kädet on nähneet elämää, ja on niillä toinenkin valkosipulinjuurakko listitty.

      Poista
    2. Vaimoki ihmetteli kovin että mitä se äijjä itteksee siellä naureskelee ja tuli kattoon sun satoas. Komeeks kehu.

      Enkämä niistä käsistä pahalla sano. :D

      Poista
  10. Kiitos tästä postauksesta! Koitan huomenna katsoa miltä mun valkosipulit näyttää! Eka sato ikinä.

    VastaaPoista
  11. Mulla on tää jännä vielä edessä. Istutin viime vuonna valkosipulia ja eihän ne vielä tänä vuonnakaan satoa tee. Mutta ens vuonna kai sitten. En ole oikein asiantuntija... Mutta siellä ne kasvaa yhdessä lavankauluksessa...

    Komeaa on kuitenkin sun sato :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvatatkin sitten ihan siemenestä asti, jos ei vielä ensimmäisenä vuonna tule satoa? Minä tökin aina vaan kynsiä maahan, niistä saa sipulit seuraavaksi vuodeksi. Nyt tosin tuli hirmuiset määrät siementä, kun en pätkinyt kukkavarsia, mutta ehkä kylvän niitä ruukkuihin (kylmäkäsittelyn jälkeen) ja syön valkosipuliruohoa koko talven.

      Poista
  12. No niin, tässähän sain täydelliset ohjeet oman satoni korjaamiseen! Kun vain tietäisin vielä sen, että milloin ryhdyn toimeen, Ryötönperä on kylmemmällä vyöhykkeellä vissiin kuin sinun valkosipulilaarisi. Nyt alkoi jännittää tuo öttiäisasia, että mitähän meidän sipuleista löytyy. Lisäksi olen saanut kommentteja, että keräämisellä ei ole mikään kiire, mutta nyt tämän jutun luettuani tuntuu, että kyllä minä ennen elokuun loppua varmaan satoni korjaan. Kiitos ohjeista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lehtien kärjet ovat kunnolla kuihtuneet, voit nostaa yhden valkosipulin kokeeksi. Ja kyllä varmaan yhtä valkosipulia jo tarvitaan muutenkin. Tukevavartisimmat pritsahtavat ensin.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...