maanantai 14. heinäkuuta 2014

Uusia räkättejä

Eilen aamulla, kun lähdin hakemaan lehtiä laatikosta tuolta maantien varresta ja avasin ulko-oven, keskellä apilanurmikkoa istui pieni pupu syömässä. Se katseli minua vähän aikaa, minä pidätin henkeä enkä liikauttanutkaan edes kamerakättä. Sitten pupu lähti loikkimaan rauhallisesti ylös rinnettä, päätti sitten kääntyäkin toiseen suuntaan ja katosi pensaan taa. Kun odotin vielä vähän aikaa, se tuli uudestaan esiin saatuaan päätöksen tehtyä: sittenkin ylärinteeseen.

Tielle ehtiessäni häiritsin tahattomasti valtavaa albatrossia, tai olisiko ehkä kuitenkin ollut lokki, joka oli putsaamassa jotain liikenteen uhria tieltä. Lokki otti saaliin nokkaansa mutta ei jaksanut kantaa sitä vaan pudotti sen naapurin pihalle ja jäi ärsyyntyneen näköisenä lyhtytolpan nokkaan odottamaan, että rauhanhäiritsijä poistuisi turvallisen välimatkan päähän.

Kun sitten palasin kotiin lehdet kainalossa, ajattelin ottaa valokuvan edes jostain, kun en näistä äskeisistä tapahtumista ehtinyt, ja tein pienen kierroksen räkätinpesän kautta. Tämä viimeisin versio on omenapuussa. Kuinka ollakaan, tulin liian myöhään tännekin. Pikkuräksät olivat juuri sinä aamuna lähteneet pesästä. Tarkempi silmäily paljasti, että viimeinen natiainen oli ehtinyt räpistellä pesältä vasta metrin päähän.



Alakuvassa näkyy se viimeinen pahnanpohjimmainen. Sillä on vielä vauvatukkaakin. Mutta kun isot siskot lähtivät maailmalle, hänkin lähti sitten.

Kun emo räkättää varoituksen, pienet hiljenevät ja jähmettyvät paikalleen. Silloin niitä onkin vaikea erottaa. Alla taas ylen suosittu piilokuva: etsi kuvasta räkätin pesä ja poikanen. Kuvia saa vähän isommaksi napsauttamalla niitä.



Tein eilen myös suursiivouksen kanilassa. Enpä muistanut viedä sinne sen jälkeen mitään jyrsittävää. Iltamyöhällä grilliltä tullessa kuului kanilasta kamala rouskutus; siellä syötiin seiniä. Kipaisin siis vielä hämärissä voimasakset kainalossa tontin perimmäiseen takaryteikköön, jossa pursuaa valtava villiomenapuu. Aioin juuri klipsaista siitä oksan, kun huomasin, että se oli varattu.  Puolen metrin päässä nenästäni, juuri kyseisen oksan päällä istui pieni paikalleen jähmettynyt räkätinpentu.


Piti sitten katkaista toinen oksa. Tämä lintu ei liikahtanut paikaltaan mihinkään.


superkuu pilvessä


12 kommenttia:

  1. Voi miten ihania kuvia! Räkättimuksut ovat hauskoja seurattavia. Erään kanssa tuossa keväämmällä kerättiin yhdessä kuusenkerkkiä. Kova huomata että on ihmisiä, joiden mielestä räksä ei ole pelkkä tuholainen ja maanvaiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se myös tuholainen ja maanvaiva, mutta ei siitä eroonkaan pääse. Räksät syövät saskatoonit, minulle ei jää yhtään, mutta syökööt nyt sitten. Äskenkin juuri oli yksi pikkuräkätti saskatoonissa eikä lähtenyt pois, vaikka tulin viereen. Tykkäsi, että on hänen puska. Ja on räksistä hyötyäkin, karkottavat petolinnut kanaparveni päältä.

      Poista
  2. On nuo räkätin poikaset suloisia, vaikka niiden laulusta en niin tykkääkkään..:))

    VastaaPoista
  3. Niin se vain on, että lintulapsetkin ovat varsin suloisia. Aivan kuten kaikki muutkin lapset, ihmisten ja eläinten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, tästä voidaan olla useampaakin mieltä. Vastakuoriutunut räksä tai vastasyntynyt pupu eivät ole minusta erityisen ihania, ja tunnen useita vähemmän suloisia lapsiakin. Mutta jossain vaiheessa kyllä.

      Poista
  4. Meillä jos Pekan mielestä ei oo mieleistä sapuskaa, se kipasee pihalla ja tulee kohta kuistille syömään räksänpoikasta. Räksät poikasineen on aina ollu Pekalle helppoa saalista.
    Hyviä kuvia oot napannu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noitahan ottaisi kiinni vaikka käsin, ovat tosiaan helppoa ruokaa.

      Poista
  5. Kiitos taas vauhdikkaasta kuvauksestasi - eläinmaailma on ihmeellinen.

    VastaaPoista
  6. Onneksi huomasit räkätin, etkä sahannut sitä oksaa. Sehän on se sanonta, muistatko, 'joka toiselta oksaa sahaa'... vaan miten se jatkuu:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... sitä tikulla silmään? Vai nokalla?

      Vai muisteletkohan sinä nyt sitä, että se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...