keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Linnunpoikasia

Pihamme ei enää kajahtele lintujen rakkauslauluista. No kuuluuhan niitäkin, mutta ne melkein peittyvät uuden, tiheän äänimaton alle. Uuden laulun sanat menevät näin: "Ruokaa, ruokaa, RUOKAA!" Ja emot toimittavat. Senpäiväinen huiske käy ilmassa, lintuja singahtelee sinne ja tänne hyönteisiä hakemassa ja viemässä. Hyvä, että sekaan mahtuu. Emolinnut hädin tuskin ehtivät väistää pihalla töllistelevää ihmistä. Räkätit sentään varoittavat. Tiesitkö, että ne pystyvät räkättämään, vaikka nokka on täynnä matoja. Huomasin tänään. Aina oppii uutta, ties milloin tämäkin hyödyllinen tieto on tarpeen.

Osa poikasista on jo lähtenyt pesästä ja vaatii nyt palvelua sinne, missä kulloinkin sattuvat olemaan. Iskä, mä oon kaupungil, tuu hakee. Heitä parikymppii, käyn syömäs. No en tod tuu kotii syömää jotain kaalilaatikkoo, et oo tosissas. Tuu nyt tuomaa ne rahat vaa.

Räkättirastas:

Missä se ruoka viipyy! Onpas täällä huono palvelu.

- No en varmana syö tollasta matoo, toihan on ihan limanen!
- Maistaisit nyt edes, nää on tosi terveellisiä. Jos et syö, et kasva isoksi.
- Mä oon jo iso. Tuo parempi mato.

Kottarainen:

- Sun on pakko ruokkii mua, kato mä oon näin pieni. Millanen emo sä oikeen oot!
Tuo sitä ruokaa ja sassiin!

- No lopultakin. Onpas vähän. Anna tänne se!


Sinitiainen ruokkii vielä poikasensa pesäpönttöön. Vai oliko tuo sinikeltainen viuhahdus tiainen? Ainakin se oli joku, jolla oli kiire. Ja joka tulee ja menee ja tulee ja menee ja viuh vaan. Ja niitä on kaksi. Pöntöstä kuuluu moniääninen heleä piiskutus.




Osalla räkäteistäkin on vielä poikaset pesässä. Näitä on neljä.

- Ruokaa!
- Ruokaa!
- Ruokaa!
- Ruokaa!

- Ruokaa äkkiä!
- Me kuollaan nälkään!
- Ruokaaaa!

- RUOKAAAAAA!
- ... AAAAAAAAAAAA!

- Ei mullo enää nälkä.

Muista pönttöbongaus ensi viikonloppuna.


10 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus! Noinhan se juuri nyt menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oikeasti linnunpojille näyttää hyvin maittavan kaikki. Kuvissa niillä vain oli sellaiset nokan ilmeet, että kuvateksteistä tuli tuollaiset.

      Poista
  2. Joo en mäkää söis kaalilootaa tai keittoo. Uhh, yäk!

    Sinitiaiset asuu täälläkin, ulko-ovee lähimmäs pöntös. Kamalan kova kiire on vanhemmilla. Jos haluu kissan löytää pihasta, ei tartte ku kuunnella lintujen varotushuutoja ni löytyy. Siis liikkuva kissa.

    Hauskat kuvatekstit olit kekannu!

    VastaaPoista
  3. Lintuvanhemmilla on kyllä hirmuinen stressi täyttää ammottavia suita. Hieno ja kiva kuvasarja!

    Edelliseen postaukseen liittyen. Luin vastauksesi, nyt käsitän. Jos haluat päästä angervoista kokonaan eroon, niin paras ratkaisu on repiä ne pois juurineen ja sitten kattaa koko alue vähintään vuodeksi mustalla muovilla. Se estää uuden kasvun. Jos jätät angervoa johonkin paikkaan, niin se alue on rajattava juurimatolla, jotta kasvi ei enää pääse leviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en jätä, nimittäin tuota pihlaja-angervoa. Muut saavat olla. Kiitos vinkeistä.

      Poista
  4. Ihana postaus! Tänään katselin nokikanan poikasia, jotka osasivat jo itsekin sukeltaa ruokaa, mutta yhä silti kärttivät ruokaa äidiltään. Ja äiskähän palveli. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toisilla palvelu pelaa. Olinkohan itse tuollainen nuorena. Kyllä varmaan.

      Poista
  5. Aww! Ihania pesäkuvia ♥

    Minusta on ihana seurailla kun meidän kanat ja ankat tepastelevat pitkin pihaa syömässä kastematoja. Kanoista etenkin huomaa, kun ne oikein "vaanivat" ja sitten nappaavat pahaa aavistamattoman matoparan ja pistävät poskeensa.. tai siis, nokkaansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marika! Minustakin tuossa oli pari aika hienoa.

      Rastaista näkee saman. Ne kallistavat päänsä ja kuuntelevat madon liikkeitä ja sitten hyökkäävät. Nyt ei enää kestä kauan, ennen kuin meidänkin pihalla hyörii kanoja!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...