tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ihana peruna

Muutama päivä sitten nostin elämäni ensimmäiset itse kasvatetut perunat! Laatikkoon oli peitelty niitä kuusi kappaletta, vartta ja lehteä oli kasvanut metsällinen, kukkiakin oli puhjennut. Tummanvihreiden lehtien taustaa vasten kukkien vaaleanliilahtava/voimakkaan banaaninkeltainen väritys vakuutti minut perunoideni taiteellisesta erityislaadusta. Nyt varret näyttivät jotenkin rötkähtäneiltä, ja uskalsin kokeilla laitimmaisen perunan nostoa. Istutuksesta oli kulunut kaksi kuukautta ja kaksi päivää. Ei tarvinnut tarkistaa kalenterista, on tämä sen verran jännittävää ollut.

Mitä, eikö näitä tarvitsekaan pestä?

Olihan siellä perunoita. Hienoja, hanhenmunan kokoisia, aivan puhtaita perunoita löytyi aina vaan lisää. Ja sitten isompia. Ja pienempiä.

Ensimmäinen oma perunasato

Syntyivätkö nämä kaikki tosiaan yhdestä perunasta, jonka olisin muuten heittänyt kompostoriin, ellei siinä vieressä olisi sattunut olemaan vapaata lämmintä multatilaa? Alakerran isäntä (kameran takana) päivitteli: Aattele, jos ruuan kasvattaminen ois näin helppoa! En ole vielä maininnut hänelle, että sehän on. Hän nimittäin ajatteli liharuokaa, kanoja ja kaneja. Ehkä kasvisruuan ylivertaisuus tässä vähitellen kirkastuu meille kummallekin.

Sitä vähän mietimme, ovatkohan nämä perunat luomua. Niiden äiti oli luomuperuna, eikä niitä ole myrkytetty tai keinolannoitettu. Kompostimultaa ovat syöneet ja sadevettä. Olkia oli loppuvaiheessa katteena; ne eivät kyllä tainneet olla luomua... Mitähän ne luomusäädökset sanovat perunasta? Maantie kulkee aika lähellä viljelystä, onkohan siinä joku raja? No, eihän meidän pihalla ole luomustatusta, ei ole tarkastaja käynyt eikä byrokraatti selvittänyt, joten eivät nämä luomusertifikaattia senkään takia saisi. Mutta sellaisia onnellisia perunoita ovat kuitenkin.

Pestyt perunat matkalla valokuvauksen kautta kattilaan.

Potuista olisi saanut pölyt puhaltamalla irti, mutta hulautin niitä kuitenkin vedessä muodon vuoksi. Alakerran isäntä otti heistä vielä yhteiskuvan, mutta isot tunkesivat etualalle, joten asetelma ei ole ihan täydellinen. Heillä oli kuulemma kiire ensimmäisenä kattilaan, siksi heidän piti saada olla päällimmäisinä. Ymmärtäähän sen.

namipottuja

Kyllä sinä iltana muutakin syötiin, nimittäin kylmäsavulohta ja salaattia sekä grillattuja luomulampaankyljyksiä. Potut olivat kuitenkin illan päähenkilöitä ja pääsivät siksi vielä kuvaan ihan keskenään.

Nyt minua kovasti kiinnostaa, mistä saisin ensi keväänä muutaman Siiklin tai jonkun kivan maatiaispotun siemenperunaksi. Siis muutaman, ei viidenkymmenen kilon säkkiä. Mihinkähän makutaivaisiin sitten päästäisikään, kun nämäkin maistuivat niin hyviltä!

Alakerran isäntä pyytää kertomaan äidilleen, että ilta-aurinko aiheutti kuvaan tuon merkillisen vääristymän, joka saattaa jonkun mielestä näyttää aivan voinokareelta, mutta todellisuudessa on vain optinen harha.

15 kommenttia:

  1. Oijoi, miten herkun näköisiä pottuja! Nyt mua kyllä vähän harmittaa, kun en kuitenki laittanu perunaa maahan... ees muutamaa. Mä idätin luomuperunoita vaikka miten tässä mutta sit niitä ei vaan saatu maahan laitettua. Ehkä jonain vuonna sitten, ees sen muutaman. Olishan se kiva saada oman maan satoa!

    VastaaPoista
  2. Luomua on ...ihan varmasti on...nauttikaa...:)

    VastaaPoista
  3. Nautinnollisia perunahetkiä!!!! Voi sopii erinomaisesti uuden perunan kanssa, ei kannata syytellä optisia harhoja!!!!

    VastaaPoista
  4. Oi, oi, tuota koko ajan odotan omassa pihassa. Nyt perunantaimiin on ilmestynyt ensimmäinen kukka.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista! Nyt älkää kertoko kellekään gurmeelle, mutta ne kaksi jättipottua jäivät yli ja syötiin seuraavana päivänä mikrotettuina (!) optisen harhan kera, ja olivat sellaisinakin niin hyviä!

    VastaaPoista
  6. Jos ihan muutaman perunan haluat, niin uskaltaisin melkein luvata jos kuljetus saadaan sumplittua. Ostamme yleensä Agri-Marketista pussillisen siemenperunoita, ja se tahtoo olla vähän reilu. Eivät siis ole luomulaatua, mutta onnellisia perunoita niistäkin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Käännyn siis luottamuksella puoleesi ensi keväänä, ellei satu ihan tästä naapurista löytymään maatiaisia tai Siiklejä. Minulla on kaveri, joka ramppaa Lohjalla ihan yhtenään, eiköhän kuljetus onnistu :)

      Kappalemäärä olisi varmaan lähellä tämänvuotista, joka oli siis huikeat kuusi.

      Poista
  7. Voi, minä oon ihan kade! Meillä ei omat potut oikein onnistuneet, mutta ehkä ensi kesänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun olen ihan ensikertalainen tässä, luulin että aina onnistuu tällä lailla. Ellei tule perunarutto ja koloraatokuoriainen. Onkin sitten ollut tuuria!

      Poista
  8. Hienoja pottuja :) Siikli on kuulemma naapurissa tehnyt yli 30 mukulaa samaan varteen! Taidanpa myös hankkia sitä ensi keväänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se on niin hyvääkin! Tai no makuasia tuo kai on, minä tykkään niistä. Meidän asuntoyhtiössä syödään Siikliä jouluisin. Sanomme niitä päästäisperunoiksi, kun niillä on se pitkä kuono.

      Poista
  9. Komeita perunoita! Meillä on muutama vako Bintje-perunaa kasvamassa, vasta aloittivat kukkimisen, maistetaan vasta pari-kolmen viikon päästä. Siikliä joskus kasvatimme, mutta sitten se epäonnistui ja teki vain peukalon pään kokoisia mukuloita. Taisi olla huonot siemenperunat.
    Mutta kyllä tuli vesi kielelle tuon kuvan kohdalla, optinen harha sen teki;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oikein innostun, saatan kokeilla useampaa eri lajiketta... muutaman. Ei kai ne kaikki epäonnistu samana vuonna? Olisi kiva maistella maatiaisia.

      Poista
  10. Hienoja herkkuja.
    Voi maistuu paremmalle kuin optinen harha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Se harha näytti ihan luomuvoilta. Ja suolalta.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...