tiistai 6. joulukuuta 2016

Meille laiskoille valittajille

Näin itsenäisyyspäivän tienoilla on jostain syystä tapana muistella sota-aikoja, vaikka talvisodan syttyessä Suomi oli ollut itsenäinen jo kolmattakymmenettä vuotta. Tästä syystä varmaan monilla on sellainen harhakäsitys, että Suomi olisi saanut itsenäisyytensä sotimalla. Mutta kyllähän se neuvottelemalla saatiin ja lakki kädessä nöyrtymällä. Parempi tietysti niin!

Kun tänään nyt kuitenkin pitää ajatella Suomen kohtaloita toisessa maailmansodassa, suosittelisin tarkoitukseen erinomaista teosta Tuntematon emäntä. Löytyy ainakin meidän kirjastossa historiahyllystä T:n kohdalta, vaikka kirjoittajat ovat Hintikka ja Häppölä. Tässä kirjassapa on mietittävää kaikille meille laiskoille valittajille!


Lukiessa voi eläytyä siihen, miten maatalon emäntä pärjäilee lasten kanssa, kun isäntä ja hevonen viedään sotaan ja pitääkin itse tehdä omiensa lisäksi myös kaikki miesten työt. Ilman hevosta. Lisäksi tähän päälle se, että kaikesta on pulaa: ruuasta, vaatteista, polttoaineista. Ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Kaikki on säännöstelty ja byrokratia hirmuinen. Jos jotain lihaa onnistut kasvattamaan, se on luovutettava, eikä edes voita saa kirnuta kotona ettei vain lipsahtaisi mitään omaan käyttöön. Kansanhuoltoon on jollain ilveellä päästävä vaikka kymmenien kilometrien päähän jonottamaan paperipinkan kanssa. Missä lapset ovat sillaikaa ja kuka kantaa avannosta jokaiselle lehmälle sen 30 litraa juomavettä, varsinkin kun kumisaappaat ovat puhki ja uusia ei saa. Puukengät on ja paperinarupäälliset. Lämpötila -35°C, sisällä vähän leudompaa, jos olet jaksanut hakata halkoja jossain kumman välissä.

Jos tarvitset vaatetta niin ei kuin pellavia kasvattamaan, liottamaan, loukuttamaan, häkilöimään ja mitä kaikkea niille tehdäänkään. Toki voit myös iltapuhteella kaivaa vintiltä mummovainaan vanhat vaatteet, ratkoa, kääntää, yhdistellä, muodistaa ja ommella taas kokoon. Vaikka sitä valoahan ei ole. Jos tahdot peseytyä tai pestä lakanat niin aina voi keittää saippuaa jostain teurasjätteistä, jos olet onnistunut sellaisia hankkimaan. Ja toki kaiken tämän lomassa on aikaa kerätä ja käsitellä voikukanjuuria kahvinkorvikkeeksi. Heti kun olet tehnyt ne peltotyöt silkalla ihmisvoimalla. Hyvin se käy, jos on aamulla saanut vähän velliä ravinnokseen. Auraa vetämästä pitää tietysti välillä kipaista taikomaan tyhjistä laareista ravitsevaa ruokaa koko talon väelle. Mielikuvitusta käyttäen se onnistuu. Leivät voi laittaa kohoamaan siinä samalla. Vanhukset ja lapset ehkä hoitavat toinen toisensa?

Kun lasken yhteen eri luvuissa vähitellen paljastuvat talon työt, tulen tulokseen, että emännät tekivät päivässä noin 36 tuntia töitä, lopun ajan sai käyttää nukkumiseen jos sai unta huoliltansa. Toki uniajasta pihistettiin, että saatiin kirjoittaa kirjeitä omalle kullalle sinne jonnekin, jos sattuisi vielä elossa olemaan. Siinä sivussa tekaistiin vielä villasukat pakettiin (homma alkaa lampaan keritsemisestä).

Kaiken kaikkiaan oikein tutustumisen arvoinen kirja. Tarkemmin ajatellen, ehkä minä sittenkin jaksaisin tämän kerran tyhjentää sen astianpesukoneen isommin vinkumatta.



perjantai 2. joulukuuta 2016

Ruokavieraita

Johtuisiko talipalloista, että pihassa on nyt tavattoman vilkasta.



Tämä närhi tosin tykkää tepastella maassa ja napostella kauranjyviä. Meillähän on piha kuorrutettu kauralla. Itse en joudu tätä päällystystyötä tekemään, vaan pikkuvarpuset hoitavat sen puolestani. Kas näin:



Talipalloissa on myös roikkunut enimmäkseen pikkuvarpusia, vaikka mahtuuhan joukkoon aina jokunen tintti ja isompikin otus.




Enimmäkseen siis kuitenkin pikkuvarpusia. Kymmenittäin.




Ja missä on paljon herkullisia lintuja koolla, sinne kannattaa tietysti tulla niitä harventamaan.


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Talipalloista ja valokuvauksesta

Useat asiantuntijat ovat neuvoneet minua tarjoamaan harmaapäätikalle ihraa, jotta se jättäisi ikkunankarmit syömättä. Ensi hätään turvauduin talipalloihin, varsinainen läski tarjoillaan perinteisesti lähempänä talvipäivänseisausta.

Aikaisemmin talipallotorni on sijainnut talon viereisessä omenapuussa, mutta jotenkin tuo puu on onnistunut söjöttämään oksansa vuosi vuodelta yhä laajemmalle niin että esimerkiksi
a) puun viereistä laattapolkua ei enää pääse kulkemaan ja
b) talipallojen paikka jää ikkunasta katsoen aivan risukon peittoon.

No minä ovelana tätinä vaihdoin talipallojen paikkaa. Haluanhan päästä valokuvaamaan kaikkia ihmeellisiä otuksia, joita talipallot houkuttelevat.

Ensin sihtailin alakerran keittiönikkunoista, missä kohdassa on hienoimmat maisemat. Loppujen lopuksi kilpailu oli aika tasaväkinen.



Päädyin valinnassani aroniaan, koska se on keskeisellä paikalla ja näkyy hyvin ikkunasta. Lintujen valokuvaus onnistuu siis oivallisesti. Yläkuvassa mallina keltasirkku.

(Salaisena toiveena tässä oli lisäksi, että naakat eivät ehkä tyhjennä talipallotelinettä ihan joka päivä, kun se on tuolla tiheikössä. Vaikka mistäs sitä ikinä tietää. Naakka on kyllä ketterä eläin. Ja tykkäänhän minä naakoista, toki! Niiden ruokkiminen vain tulee niin kalliiksi.)

Otin varmemmaksi vakuudeksi aroniassa istuvista linnuista myös lähikuvia. Kyllä toimii! Tässä näitä:




Tavallisesti poistan sata ikkunan läpi otettua kuvaa jokaista säästettävää kohti. Säästän ne, joista pystyy päättelemään, mikä eläin on kyseessä.

Näin aurinkoisella säällä kuvat tietysti onnistuvat paremmin, kun valotusaika on lyhyempi. Hämärissä käsien tärinä lisää haastetta mukavasti. Ei elämässä pidä olla liian helppoa. Pokkarini pitkä zoomi sitten moninkertaistaa tärinän.



Kävin siis eilen ripustamassa talipallot aroniaan. Tämä kuva on otettu ulkoa käsin. Kyllä on jotenkin pliisua eikä ollenkaan niin taiteellista. Epäjatkumot antavat kuvalle tiettyä oomphia, sitä erityistä jotakin, jolla luontokuvakilpailuja voitetaan. Varmastikin.




En ollut vielä ehtinyt sisään taiteellisten ikkunoiden taa, kun ensimmäiset koemaistajat pyrähtivät paikalle. Tintit eivät kovasti arastele ihmistä.




Jatkossa kuitenkin kuvaan  mukavasti ja lämpimästi  luovasti sisätiloista käsin, joten sinä saat nauttia parhaimmillaan jopa tällaisista kuvista. Nyt vain toivotaan, että harmaapäätikan lisäksi muutkin suurharvinaisuudet löytävät paikalle. Odotan tukaania.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...