keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Valkosipulisato on korjattu

Nostin eilen valkosipulit. Olosuhteiden pakosta ne olivat samassa paikassa kuin viime vuonna, mikä kostautui heti. Valkosipulit kasvoivat kolmessa laatikossa, 50 kussakin, ja yhdessä laatikossa olivat sipulikärpäset päässeet valloilleen. Toukat olivat nävertäneet useiden sipuleiden varsia. Valkosipulit olivat pieniä, varretkin olivat lyhyitä ja alkoivat kellastua aikaisin. Olisikohan pitänyt alkukesän helteillä kastella?

Muutama kunnollinen kasvoi huonoimmassakin laatikossa.

Veikkaan näitä sipulikärpäsen toukiksi.

Aina jokunen friikki mahtuu joukkoon.

Kahdessa toukattomassa laatikossa kasvoi kohtuullisen kokoista, joskin lyhytvartista valkosipulia. Toinen näistä laatikoista oli itsekseen kylväytyneen kehäkukan vallassa (kuten viime vuonnakin), ja valkosipuleita oli vaikea löytää joukosta.


Perustin itselleni valkosipulinkuorimapisteen omenapuiden alle. Saastuneesta laatikosta menivät kaikki roskat lämpökompostoriin, muista aumaan. Tässä sainkin istua myöhään iltaan saakka. Harmitti vähän tuo valkosipuleiden pienuus, mutta seuraava satsi pääsee sitten ihan uusiin laatikoihin. Kahdessa laatikossa kolmesta ei ole koskaan kasvatettu minkäänlaista sipulia. Mullankin pitäisi olla kelvollista. Lisään vielä kompostia ja tuhkaa syksyllä ennen kylvöä. Eiköhän ensi vuonna onnistu. Tosin kyllä näilläkin valkosipuleilla oli luullakseni hyvä multa. Muutamakin toi juuristossaan mukanaan päivänvaloon pieniä luita, jotka ovat kompostista peräisin. (Nyt, missä oletkin, huuda ääneen: YÄK! Eikös helpottanut ihanasti.)

Puuh, kohta on se huono kolmannes käsitelty.

Vielä on vähän jäljellä.

Kuorin, niputin ja ripustin valkosipuleita auringonlaskuun saakka ja kuuntelin mielikseni yläkerran ikkunasta kantautuvia työn ääniä: alakerran isäntä teki siellä minulle keittiön kattoa.

Jätin jokaiseen valkosipuliin 3-4 kerrosta kuorta (eli poistin muut lehdet paitsi 3-4 ylimmäistä ja kuorin koko lehden aina pois alas asti). Väänsin juuret irti. Illan lopulla tuntui mukava polte vasemman peukalon kynnen alla. Kun kuoritaan tuoretta valkosipulia, mehu tirsuu, ja se on voimallista ainetta. Nyt parhaat valkosipulit riippuvat puuliiterissä kuivumassa, toukkaisen laatikon sipulit vielä hätävarjelun liioittelemiseksi eri puolella kuin kunnolliset, jotka pääsevät myöhemmin osallistumaan kylvökynsiarvontaan. (Arvotaan isoimmat 150 kynttä maahan laitettaviksi.)

Valkosipulia kuivumassa


Joskus ennen pakkasia pätkäisen valkosipulit irti varsistaan ja sullon ne tuollaiseen säkkiin, joka taustallakin näkyy. Ne surkimukset sieltä toukkaisesta penkistä joutuvat eri säkkiin. Kyllä pieniäkin kynsiä jossain tarvitaan. Säkit vien kellarin rappuun. Meillä on ruokakellari erikseen; sinne pääsee alakerran isännän keittiön lattiassa olevasta luukusta tai ulkokautta omasta ovesta. Valkosipulia tarvitaan kuitenkin koko ajan, joten niitä ei viedä kauas ruokakellariin. Kun säkit roikkuvat jokapäiväisellä kulkureitillä sen toisen kellarinrapun seinässä, siitä on kyökkipiian helppo kipaista nappaamassa muutama sipula tosi nopeasti, kun chef karjuu kiireisiä määräyksiä ja heittelee kauhoja keittiössä.

Tänä keväänä valkosipulit säilyivät paremmin kuin ennen; muutama ihan käypä on säkissä vieläkin. Yritin siksi tehdä nyt kaiken samalla tavalla kuin viime vuonnakin siinä toivossa, että nämä säilyvät yhtä pitkään. Monesti on pitänyt jo pääsiäiseltä turvautua kiinalaiseen luomuun, kun itsekasvatetut ovat aivan kuivettuneita. Joskus aikaisempina vuosina olen esimerkiksi pessyt valkosipulit tai katkonut juurakot puukolla. Tämä käsittely näyttää kuitenkin riittävän. Toivomme näin.

Varjojen pidentyessä loppui kolina keittiötyömaaltani. Alakerran isäntä vaelsi pihan poikki grillipaikalle tulia sytyttämään. Annoin hänelle kaikkein surkeimmat pienet valkosipulinkynnet sipuleista, jotka oli ollut pakko avata kokonaan toukkaisuusasteen selvittämiseksi. Kun lopulta ehdin grillille, paistokasarissa tuoksui sanoinkuvaamattoman herkullinen höystö kesäkurpitsasta, sipulista, ensimmäisistä vihreistä pavuista, lipstikasta ynnä muusta. Valkosipulinkynnet oli paistettu ja vähän liekitetty kuorineen, ja ne antoivat kokonaisuudelle upean sävähdyksen.

Höystönteko alkaa valkosipulista.

kanifile ja höystö; puutarhasta lautaselle

Joskus kaipaan sellaista yhteisöllisyyttä, että tehtäisiin töitä isommalla porukalla. Olisi juttuseuraa siinä samalla kun kädet käyvät. Ja kyllähän sellaista aina välillä onkin. Kuvittelen vanhanaikaista maalaisyhteisöä idyllisimmillään. Olikohan saman talon väki aina juuri niitä sielunkumppaneita, joiden kanssa haluaa mieluiten viettää kaiken aikansa päivästä toiseen...? Omat ajatukset ovat kyllä myös hyvää seuraa. Eilinen oli onnellinen päivä, sellaisia saisi olla enemmänkin.

Kuvista on osa minun, osa alakerran isännän ottamia.

-----------------------------------------------------

Tervetuloa keskeneräisten tarinoiden lukijaksi, Partapappa!

14 kommenttia:

  1. Valkosipulista en välitä, mutta nuo sun omenapuut on aivan unelma!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä ne tekevät mukavan tunnelman. Noista neljästä valitettavasti yksi on jo saattohoidossa (juuri hän ei näy kuvassa) ja toinenkin sai viime satokaudella kuolettavan repeämän. Mutta toisaalla puutarhassa on parikymmentä lisää.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Itsekin tykkään. On minussa sen verran hamsteria, että nautin tuollaisesta näystä.

      Poista
  3. Ei cheffi heittele kauhoja - ainakaan meidän talossa. Joskus joutuu pyytämään tuomaan unohtamiaan laseja, mausteista tai lusikoita... (aika usein).

    Rottatuillessa cheffit heitteli veitsiä ja lihakirveitä, mutta niillä olikin rotta keittiössä!

    Kun talossa ei ole rottaa keittiössä (ja jos oliski, niin sitä otettaisiin niskasta kiinni ja ohjattaisiin oven kautta ulos autuaammille rotastusmaille...) - ei tartte heitellä mitään.

    t. Alakerran isäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kirjallisuudessa pitää joskus vähän liioitella tunnelman luomiseksi. Kaikille tiedoksi: vaikka joskus onkin kiire hakea lisää valkosipulia kellarin rapusta kesken ruuanlaiton, se ei johdu oikeasti siitä, että alakerran isäntä heittelisi kauhoja tai muitakaan välineitä. Se on lempeä luonne.

      Poista
  4. Tuli suorastaan vesi kielelle noista kauniista valkosipuleistasi! Pitäisiköhän aloittaa uudelleen valkosipulin viljely, pähkäilen. Aiemmin viljelin lavoissani ja hyvin satoa. Mutta sinä teit ison työn puhdistuksessa, nostan hattua *nostaa hattua* !
    Noista luista sen verran, että meillä on niin totuttu parinkymmenen vuoden kompostin teon ja levityksen aikana siihen, että kukkapenkistä ja muistakin penkeistä löytyy aina välillä luita. Ne maatuvat niin hitaasti. Kyllä ne sinne joukkoon sopivat, pistän multaa päälle jos ovat näkyvällä paikalla,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käytän joskus luita merkkitikkuina kun kylvän vaikka pikku pätkän salaattia johonkin nurkkaan. Pintaan jääneet luut vaalenevat hienosti.

      Valkosipulin viljely kannattaa aina. Kiitos.

      Poista
  5. *Kiittää ja kumartaa*
    Valkosipuli oli eka sipuli mist aloin tykkään. Nykyää menee kaikki. Ite kasvatettu sipuli on jotain ihan muuta ku kaupasta ostetut.

    Meillä tuhkaa laitetaan sipulipenkkeihin reilusti, eli koko maan pinta ja ympärillekki ½ metrin verran. Ei oo tullu tuholaisii. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, ehkä minun kannattaisi lisätä tuhkaa heti keväällä, olkipeitteen poistamisen jälkeen. Syksyllä kylvöaikaan laitetut tuhkat ovat siihen mennessä kyllä jo näkymättömissä. Kokeilenpa tuota. Kiitos!

      Poista
    2. Tää kikka oli naapurista. Hänellä kasvaa vaikka jätskitikku, jos hänen sormet on pelissä. Tuhkaa ei voi koskaan laittaa liikaa, on hänen oppi. :)

      Poista
  6. Meinasin kanssa kirjoittaa tuota tuhkasta, että ainakin sinne kylvövakoon ennen istukassipulia pitäisi laittaa tuhkaa. Se tepsii. Meilä auttoi. Ja toinen juttu. Kuumavesiuitto ennen istutusta kuten mansikantaimillekkin. Kasvinsuojelusuran sivulta löytyi tämä:

    Torjuntatulos on vain harvoin hyvä, jos torjuntaan ryhdytään vasta silloin, kun selviä vioituksia on näkyvissä. Ennusteet ja tarkkailu ovat tuhoeläinten torjunnan perusta.

    Sipulikärpäsiin on erityisesti varauduttava, jos:

    - Esikasvina on sipulikasvi
    - Läheisellä pellolla on edellisenä vuotena kasvanut sipulia.
    - Edellisenä vuotena on tullut sipulikärpäsvioituksia
    - Istukkaita ei ole upotuskäsitelty sipulikärpästä vastaan.

    Heti kylvön jälkeen levitetty harsokate tai hyönteisverkko estää tuhoeläinten, kuten sipulikärpäsen pääsyn sipulin tainten kimppuun. Sipulikärpästä vastaan on harso pidettävä siihen saakka, kunnes liimapyydyksiin ei enää tule sipulikärpäsiä. Ennen harsojen käyttööntuloa estettiin sipulikärpästen muninnan onnistumista sipulien (sammal)kaulureilla.

    Mutta hyvältä näyttävät valkosipulisi joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  7. Unohtui vielä mainita, että tuo sinun friikkisi taitaa olla samaa mitä minullakin on osa on, eli helmivalkosipulia.

    Helmivalkosipuli (Allium sativum var. ophioscordon) on valkosipulin muunnos, joka muodostaa pieniä sipulirykelmiä varsien latvoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harsoilu on hankalaa, kun kylvän valkosipulinkynnet syksyllä ja peittelen olkikasan alle talveksi. Kun maa sulaa niin, että oljet saa irti, taimet ovat jo kymmensenttisiä. Siinä vaiheessa voisi tietysti laittaa sen harson, ellei ole liian myöhäistä.

      Kuumavesiuittoa en ole kokeillut. Siis kynnet dipataan kuumaan veteen ennen istutusta. Kuinka kuumaan, kuinka pitkään?

      Kaikki mun valkosipulit kukkivat pikkusipulirykelmillä, ellei varsia leikkaa poikki. Ovat siis varmaan noita helmivalkosipuleita. Kanta on alkujaan peräisin Venäjältä. Pikkusipulit jatkavat kehitystään poikkileikatuissa varsissa, niin että saa olla tarkkana, mihin ne heittää. Siihen kasvaa valkosipuliruohoa seuraavana kesänä. Tuossa friikissä on kuitenkin kaksi sipulirykelmää päällekkäin, yleensä yksi riittää.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...