maanantai 18. maaliskuuta 2013

Eläinten syömisestä

Olen työpaikallani ilmeisesti ainoa, joka syö eläimiä. Kun paljastui, että olen kasvattanut kaneja ruuaksi, alkoi päivittely: kuinka sinä saatat, yäk hirveetä, syötkö sä niitä ihan oikeesti! Mutta et kai sä kuitenkaan tapa niitä?! Yksi perusteli järkytystään kanien söpöydellä, yksi sillä että ne ovat minulle tuttuja. Hänestä petän niiden luottamuksen. Yhden mielestä on järjetöntä nähdä niin paljon vaivaa ruokansa eteen, toisen mielestä vain hullu voi vapaaehtoisesti teurastaa eläimiä. Nautinko minä siitä? Olenko huomannut itsessäni muita väkivaltaisia piirteitä? Yksi ei voinut kerta kaikkiaan käsittää, mitä järkeä koko hommassa on. Eikö kaupassa muka ole tarpeeksi lihaa? Olisi paljon eettisempää ostaa sitä sieltä eikä ruveta eläviä eläimiä tappamaan.

Tällaisia ei syödä.


Minusta ei ole sinänsä väärin, että esim. kärpät, karhut, sudet ja ihmiset syövät muita eläimiä. Me sekasyöjät voimme kuitenkin noudattaa kohtuutta. Jos kaikki ihmiset söisivät joka aterialla lihaa, meitä ei mahtuisi tälle planeetalle näin paljon. Ei meitä tosin nytkään mahdu tälle planeetalle näin paljon, ja siinä onkin kaikkien ongelmien alkusyy, mutta tähän voimme palata toiste.

Koska minä syön muita eläimiä, olen mielestäni niille velkaa sen, että niitä ei minun takiani tarpeettomasti rääkätä ja stressata. Minun velvollisuuteni on huolehtia siitä, että niillä on niin hyvä elämä kuin vankeudessa voidaan järjestää, ja että niiden kuolemaan liittyy mahdollisimman vähän pelkoa ja kipua.

Mikä sitten kanin mielestä on hyvää elämää? Kaikkea ei voi saada, mutta olen opetellut ajattelemaan kuin kani, ja ymmärtääkseni ne ovat olleet meillä melko tyytyväisiä lukuunottamatta kahta seikkaa: 1) sukukypsä uros joutuu usein olemaan yksin häkissään ja
2) kaivuumahdollisuudet ovat enimmäkseen kehnot.

(Hyvää tutkimusta: R.M. Lockley: The Private Life of the Rabbit)


Meillä emokanit tekevät 1-2 poikuetta vuodessa. Poikueessa on yleensä 4-10 poikasta. Olemme pitäneet kotitarpeiksi kahta emokania. Saatamme siis saada kesän aikana jopa 30 nuorta kania, joita pidetään 3-4 kuukauden vanhoiksi. Rikkaruohoilla syötetyt hyvät lihakaniristeytykset kasvavat siinä ajassa noin 3-kiloisiksi. Tästä on ehkä puolet syötävää.

Tällaisia syödään.
Kani on siitä hyvä, että se ei kilpaile ihmisen kanssa samasta ruuasta, toisin kuin sika ja kana. Se syö juuri niitä rikkaruohoja, puista karsittuja oksia, naatteja kasvimaalta ja niittojätettä ojanreunoilta, joita meillä on liiankin kanssa ihan tässä omakotitontilla. Vastalahjaksi se antaa hienoa, lähes hajutonta lannoitepellettiä, jota voi suoraan lisätä ruusupenkkiin, koska se ei kompostoimattomanakaan polta kasveja. Sivutuotteena tulee hyvää vaaleaa lihaa. Se muistuttaa kanaa (ei broileria). Siinä on runsaasti proteiinia mutta vain vähän rasvaa ja kolesterolia, ainakin tällä ruokinnalla. Maku on erittäin mieto, etten sanoisi mauton. Se maistuu tasan siltä, millä sen maustaa. Kani sopii erityisesti pataruokiin, pitkään haudutettavaksi. Kypsennä sitä tunti, ja se muistuttaa kumipalloa. Mutta jos grillimestari on todella taitava ja malttaa marinoida, grillauskin onnistuu.

Kanin siipi

Entä se hiilijalanjälki? No häkkitarpeet on valmistettu jossain ja kuljetettu sieltä rautakauppaan. Olemme ostaneet kuivaheinää läheiseltä karjatilalta, se on koneellisesti korjattua. Jos alakerran isäntä hankkii himoitsemansa vakuumikoneen, siitä tullee vähän lisää jälkeä. Ja pakastamisesta, vaikka talomme syökin ekosähköä. Mutta itse kani on syntynyt tässä pihassa, ja tässä se on kuollutkin. Lähiruokaa on. Eläinsuojelijat toivovat, ettei Euroopassa enää jatkossa olisi yli kahdeksan tunnin teuraskuljetuksia, sitten olisi kai hyvä. Meillä ei ihan kahdeksaa tuntia kulu, kun mennään 50 metriä tuohon liiterin taakse. Rapsutetaan päälaelta. Pyrimme siihen, ettei yksikään kani ehtisi edes huomata, että se kuoli.

Jostain syystä luulen, että kanojen syöminen ei olisi aiheuttanut työyhteisössäni niin suurta yököttelyä kuin kanien. Se on varmaan se söpöys. Mutta mikä on söpömpi kuin sika pienenä? Ai niin, eiväthän työkaverit syö sikojakaan, he syövät vain kaupan jauhelihaa ja niitä suikaleita. (Ehkä tämä ei koske ihan kaikkia työkavereita, myönnetään.)

Jos rupeaisin viljelemään rapuja? Sitä ei varmaan monikaan kauhistelisi. Kumma juttu.



Lue myös: Oikeus olla tulematta syödyksi

38 kommenttia:

  1. Juuri tuon takia en ihan hirveästi mainosta sitä, että kasvatamme kaneja lihaksi. Jo muidenkin eläinten kotikasvatus ihmetyttää ja herättää pahennusta. Ja asun sentään pienessä maalaiskunnassa. Jopa sellaiset, jotka ovat kasvaneet maalaistalossa paheksuvat "lemmikkien" syöntiä. Se vakuumipakattu liha on niin helppo mieltää ihan joksikin muuksi kuin osaksi kuollutta eläintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Harva mieltää osallisuuttaan lihan tehotuotantoon eläinrääkkäykseksi, mutta kun joku koittaa toimia edes hiukan reilummin eläimiä kohtaan, moista julmuria kauhistellaan yleisesti. Lapset tuntuvat ottavan asian rauhallisemmin kuin aikuiset.

      Poista
  2. Hei,

    Satuin blogiisi ihan vahingossa, ja on kyllä nyt pakko kommentoida! Olen itse sitä mieltä, että jotta voi oikeuttaa eläinten syömisen, on pystyttävä myös tappamaan eläin itse. Toteutat hienosti tätä ajatusmaailmaani, jota kaikkien sekasyöjien pitäisi pohtia. Mielestäni on mahtavaa, että pystyt takaamaan kaneille hyvät elinolosuhteet ja (ainakin meidän käsityksemme mukaan) mukavan elämän. Miksi eläimen pitäisi kärsiä eläessään tai kuollessaan vain siksi, jotta se päätyy meidän lautasellemme? Mikseivät ihmiset tajua, että se vakuumipakattu lihakin on ollut elävää ja se on todennäköisesti elänyt vähän vähemmän mukavan elämän ja kuollut sitäkin ikävämmällä tavalla? Jään usein näiden mielipiteideni kanssa yksin. Se ehkä johtuu siitä, että kaupunkilaisena myös moni ystävistäni on kaupunkilainen, ja varmaankin pelottavan vieraantunut luonnosta. Toisinaan toivon, että olisin kotoisin jostain pienemmältä paikkakunnalta tai jopa täysin eri kulttuurista, jossa ruokaa ja eläimiä arvostetaan vähän paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä viestistä! Olen monesti ajatellut ihan samaa: Joka ei itse voi teurastaa eläintä, sen ei pidä lihaakaan syömän. Tulisi aika paljon kasvissyöjiä lisää! No, käytännössähän tämä ei ole mahdollista tai ainakaan järkevää, joten ollaan kiitollisia teurastajien ammattikunnalle. Siinä vaan käy helposti niin, että kun on poissa silmistä, on poissa mielestä. Siksi tehotuotantotiloilla, teurastamoissa ja vanhainkodeissa on sellaista kuin on.

      Mammukan kommentista voi päätellä, että yhtä vieraantuneita ollaan nykyään maallakin. Parasta kai vaan pikkuhiljaa tuoda vaihtoehtoista näkemystä ystävilleen tarjolle.

      Usein näistä keskustellaan juuri ruokapöydässä, ja silloin on joku työkaveri jopa lopettanut syyttelyn, kun olen osoittanut sen lautasta ja kysynyt, tietääkö se miten tuo hänen syömänsä eläin on elänyt ja kuollut. Kaikkihan sen tietää, mutta ei sitä haluta ajatella. Ei ainakaan syödessä!

      Kiva kun löysi blogiini, tervetuloa toistekin!

      Poista
    2. Niin, totta. Olen ihan hämmentynyt, kuinka monet eivät tunnu edes ymmärtävän, että lautasella on eläintä. Kun sehän on vain lihaa. Ystäväni oli juuri hiljattain katsonut ohjelmaa, jossa brittiläinen tyttö oli suostunut syömään vain kananugetteja. Kun hänelle oli tuotu näytille kuolleita eläimiä, joita hän sai ensin silmät sidottuna koskettaa ja sitten katsoa, oli hän järkyttynyt. Hän ei ollut ymmärtänyt, että syömällä kananugetteja hän syö myös kuollutta eläintä. Nugettien kanapitoisuus sikseen, mutta tämä oli minusta jo huolestuttavaa. Kaipaan luonnonmukaisen ruuan kampanjaa!

      Kiitos tosiaan teurastajille, jos eläin saa ansaitsemansa lopun eikä kärsi. Monet hyvää tarkoittavat ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä osaisi hoitaa asiaa oikein, ja tosiaan olet oikeassa siinä, ettei kaikkien ole järkevää tai mahdollista tappaa ruokaansa itse. Valmius tähän on kuitenkin mielestäni tärkeää.

      Poista
    3. Itsekin olen kohdannut suomalaisen lapsen, joka julisti, että HÄN ei syö lihaa! Hän syö vain makkaraa.

      Lapsi oli tosin vasta 8-vuotias, mutta minusta tämä kertoo silti jotain suomalaisesta yhteiskunnasta ja ruokakulttuurista.

      Poista
    4. Samaa mieltä!!!!! :)
      Saispa kaikki eläimet hyvän elämän.

      Poista
  3. Lihansyöjien(kin) kannattaa katsoa Katja Gauriloffin dokumentti "Säilöttyjä unelmia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näkyy vielä tämän ja huomisen päivän Areenassa.
      http://areena.yle.fi/tv/1731201
      Ja sitten kannattaa tietysti lukea Foerin Eläinten syömisestä -kirja
      http://www.atenakustannus.fi/kirjat/kirja/355
      Ja vielä Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut
      http://www.atenakustannus.fi/component/ateena/kirja/506
      vaikka myönnettäköön, että itselläni on vielä edessäpäin ilo lukea tuo Lappalaisen kirja ensimmäistä kertaa.

      Poista
  4. Tuttuja juttuja. :) Multa löytyy kirjahyllystä tuo Foerin kirja, jonka olen jo lukenut ja se kyllä pisti ajattelemaan asioita vaikka periaatteessa sen kaiken tiesikin. Lappalaisen kirja löytyy myös hyllystä, mutta odottelee vielä lukemista. "Jokapäiväinen leipämme" on myös katsomisen arvoinen dokkari, samoin Food Inc.

    Joskus tuntuu että monet ei vaan ole ajatelleet tuota lihan syömistä sen enempää koska onhan nuo kommentit joskus niin tavattoman ristiriitaisia ja kaksinaismoralistisia. Että jos asiaa ajattelisi kunnolla ja siihen paneutuisi, ei noita "ei söpöliinejä pupuja saa syödä, osta lihasi kaupasta kuten muut" -kommentteja varmaan niin paljon tulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä elämä oli paljon helpompaa silloin kun vielä osasi olla ajattelematta mitä syö. Mutta enää ei osaa.

      Poista
  5. Muistelisin, että Briteissä nousi joskus takavuosina hirveä haloo, kun joku kasvatti kaneja lihakarjana.

    Mutta joo, länsimaalaiset ovat tekopyhiä, kun itkevät vaikka aasiassa ruuaksi käytettävien koirien perään. Eläin se sikakin on. Olen maalta kotoisin, enkä kavahda pupujen syömistä, koska meillä on teurastettu omin käsin kanoja ja lehmiä. Olen nykyään kasvispainotteinen sekasyöjä. Lihana tulee käytettyä lähinnä hirvenlihaa, mitä saadaan sukulaisten kautta aina syksyllä. Ja luomulihaa, jos tarvitsee. Mutta aika vähän loppupeleissä. Kotimaisesta luomu lampaasta olisin kiinnostunut ja hevosenlihasta myös. Ei vaan meinaa oikein saada.

    Ei sitä lihan alkuperää enää osaa olla ajattelematta. Jossain vaiheessa olin aika ehdoton kasvissyöjä, mutta sitten tuli keliakia ja muita ongelmia ruokavalion suhteen. Menee liian vaikeaksi, jos joutuu karsimaan liikaa.

    Kasvisproteiinikaan ei ole niin yksinkertainen juttu. Vaikka soija olisikin luomua, se on kasvatettu toisellla puolella maailmaa jne. Onneksi nykyään saa kotimaista hernerouhetta, mitä on helppo käyttää soijarouheen tilalla, hamppua saa kotimaisena luomuna jne.

    Tämä kanihomma sai mut mietteliääksi, olenko itsekin tekopyhä, kun ensimmäinen reaktio oli tuijottaa huuli pyöreänä :D Mutta onhan siinä järkeä, kanien ruoka tulee suoraan maasta ilman lannoitteita ja myrkkyjä, ne kasvaa paljon paremmissa oloissa kuin tuotantoeläimet ja ruoka on lähellä tuotettua. Ei mulle olisi ongelma syödä rusakkoa, miksi siis kanikaan.

    VastaaPoista
  6. Kiva kun ajatteluttaa, vaikka ajatteleminen vaikeuttaakin elämää :)

    Keski-Euroopassa kani on tavallista ruokaa. Siellä on takapihakanien lisäksi isoja 10 000 kanin tehdaskasvattamoita, niistä on kyllä ekologisuus kaukana. Stockmannin herkkuosaston kani tulee pakasteena Ranskasta kanitehtaasta, jostain hallista voi saada puolalaista teollisuuskania. Kaikki mikä kasvaa omalla takapihalla ja takametsässä, mielellään kelvollisissa olosuhteissa, on minusta pienempi paha kuin tehotuotantoliha. Ja on mulla vähän sellainenkin ajatus, että mitä viisaampi eläin, sen vaikeampi sille on järjestää hyvää elämää. Siksi sikaa on vaikea syödä.

    Kasviproteiineista vielä kehuisin härkäpapua. Perinteinen, vaatimaton, helppo viljellä, hyvät ravintoarvot. Mutta ei härkäpapu- eikä hernerouhetta saati hampunsiementä ihan joka marketissa ole. Vielä. Täytyy kysyä vaan, aina uudestaan. Ja sitten tarvittaisiin reseptejä.

    Mulla on tällä hetkellä menossa sellainen "en halua tietää" -vaihe kalojen suhteen. Kun en ota asioista selvää, voin syödä kaloja iloisin mielin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen töissä ekokaupassa. Meillä on valikoimissa kuivattua suomalaista härkäpapua, hampunsiemeniä, hernettä jne. Mutta härkäpapua meinaan kokeilla itse jossain vaiheessa, kun saa pihan siihen kuosiin, että saan kasvatettuakin jotain.

      Meillä kalatkin tuottaa ongelmia :D Mutta onneksi muikkua voi aina syödä.

      Poista
    2. Jos sulla / teidän kaupalla on hyviä herne- / hampunsiemen- / härkäpapureseptejä, julkaise!

      Poista
  7. Enpä sano muuta kuin sen että kyse on varmasti siitä että kani mielletään lemmikiksi eikä lihakarjaksi.

    Mikä olisi oma reaktiosi jos työkaverisi kertoisi kasvattavansa koiria tai kissoja perheensä ravinnoksi? Ehkä tältä pohjalta voit ymmärtää heidän reaktionsa.

    Ja tästä päästään siihen miksi lemmikkieläimiä ei syödä: Koska niiden elämään pääsee sisälle ja niiden yksilölliset persoonallisuuspiirteet huomaa. Niitä piirteitä ei massatuotantoeläimistä huomaa eivätkä ne tietenkään opi ihmiseen samoin luottamaankaan jolloin persoona ei tule esiin.

    Kun persoonaan tutustuu, sitä ei tahdo tappaa ja syödä sen enempää kuin mitään muutakaan ystäväänsä.

    Siksi harva kasvattaa kaneja ruoaksi sen enempää kuin niitä kissanpoikia tai koiranpentuja. Söpöydellä sen asian kanssa ei taida olla mitään tekemistä.

    Minusta siis olisi aivan inhimillistä syödä myös niitä muita lemmikkieläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että kaneja on viime sodan jälkeen pidetty Suomessa lähinnä lemmikkinä. Keski-Euroopassa kanin syöminen on ihan tavallista, täällä ei.

      Monet nykyään pitävät minipossua tai lemmikkikanaa. Mitenkähän se vaikuttaa heidän sian- ja broilerinsyöntiinsä? Tuleeko syötyä enemmän muita eläinlajeja vai siirryttyä kokonaan kasviksiin? Vai riittääkö se, että lautasella on vierasta sikaa?

      Totta sekin, että tuttua eläintä on vaikeampi teurastaa kuin vierasta.

      Varmaan on elukoiden teurastaminen ollut vaikeaa myös entisajan omavaraisissa pienviljelijäperheissä, vaikka on alusta asti ollut tiedossa, että niitä kasvatetaan ruuaksi.

      On myös helpompi teurastaa eläimiä, joita on paljon samannäköisiä, ja jotka eivät ole eläneet kovin kauan. Niihin ei ole päässyt tutustumaan yksilöinä. Tasavärinen kanipoikue on hoidon kannalta hankalampi kuin monenkirjava, mutta loppumetreillä ihmiselle mukavampi. Voi vain kuvitella, millaista on joutua teurastamaan ainoaa lehmäänsä, jolle on vuosien mittaan vuodattanut kaikki surunsa.

      Meillä ei anneta nimiä paistikkaille, mutta aina joku erottuu joukosta, ja se nimi syntyy sille itsestään. Emokaneilla on ollut nimet, vaikka nekin jonain päivänä laitetaan lihoiksi. Nimeäminen vaikuttaa asiaan.

      Mutta alkuperäisessä postauksessa ja tässä koko keskustelussa on ollut kyse ihmisten tunteista. Jos eläintenpidosta ja teurastamisesta puhutaan, ehkä sen tapettavan eläimen kokemus on kuitenkin tärkeämpi. Ei saa olla niin, että omia herkkiä tunteitani säästääkseni valitsen kaltoinkohdellun eläimen lihaa, kunhan en itse ole joutunut sitä tappamaan enkä tietämään mitään koko asiasta.

      Vähän väliä joutuu valitsemaan, tekeekö sen mikä on helppoa vai sen mikä on oikein. Hyvä, jos edes itse huomaa, että valitsi.

      Oho mikä vuodatus! Kiitos, Taika, lemmikkipointti oli hyvä!

      Poista
  8. Hei! Tarkoituksenani on ruveta lihakaneja kasvattamaan. Haluaisin tietää miten teurastat kanisi? Tätä tietoa ei löydy oikein netistä.. onneksi asun pienellä paikkakunnalla, missä melkein kaikkien perheessä metsästetään. Eipähän tule sitä moraalisaarnaa kun kerron ajatuksestani kasvattaa lihakaneja koirille ruuaksi. Ajattelin toki itellekki laittaa kanista sapuskaa. Kiitos jo valmiiksi vastauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan! Jos on teurastanut jäniksen, osaa varmasti teurastaa myös kanin. Laki sanoo, että ensin tainnutetaan (isku jollain astalolla takaraivoon tai tainnutusjousella päälakeen) ja 60 sekunnin sisällä taintumisesta aloitetaan verenlasku (kaulavaltimot poikki terävällä puukolla). Toki voi ampuma-asettakin käyttää tainnutukseen, siinä lähtee sitten henki samalla.

      Sitten ripustetaan takakoivista, nyljetään, suolistetaan ja leikataan halutulla tavalla. Koirille kasvattaessa voi tietysti halutessaan tarjota kokonaisena, vaikka nahkoineen karvoineen, jos koirille sopii tällainen.

      Teurastaa saa jokainen, jolla on siihen tarvittavat tiedot ja taidot.

      Suosittelen erittäin lämpimästi sinulle tuotantokanikurssia, siellä saa muitakin hyödyllisiä vinkkejä kuin teurastusopetuksen. Sen jälkeen on ne tarvittavat tiedot ja taidot. Kaniininkasvattajat ry:n tuotantokanijaosto järjestää seuraavan kurssin 15.9.13, ilmoittautuminen on käynnissä. http://kaniininkasvattajat.fi/uutinen-65/

      Tervetuloa kaninkasvattajaksi!

      Poista
  9. Meillä on aika sama tilanne. Asutaan pienessä maalaiskunnassab ja kasvatan kanoja ja kaneja ruuaksi. Töissä oltiin kiinnostuneita, ja veinkin heille maistiaisiksi kokonaisen uunissa paistetun kanin. Eivät kaikki maistaneet, mutta moni maistoi ja tykkäsi.

    Se on hämmentävää, miten ihminen onkaan vieraantunut luonnosta niin nopeasti ja niin kauas.

    Olin nuorempana juuri sitä mieltä, että en syö eläintä, jota en voi tappaa. Yhdentoista vuoden kasvissyöntini loppui siihen, kun ryhdyin kasvattamaan kaneja myös lihaksi. :)

    -Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mennään toiseen suuntaan. Perunan teurastus on niin paljon miellyttävämpää kuin kanin, että kasvissyönti on lisännyt suosiotaan :)

      Kokeilin uunissa kokonaisena paistettua kania, luomupekonikääreessäkin siitä tuli kuivaa. Liemessä toki onnistuu. Jos saat uunikanin onnistumaan kuiviltaan, kerro niksisi minullekin!

      Poista
  10. Sain pakastetun ruhon maistiaisiksi. Sulatus vuorokauden jääkaapissa. Kani kinkkupussiin + suola ja vesi. Uunissa tunti 200 asteessa, toinen tunti satasessa. Pussin pohjaan reikä, liemi ulos. Paisti yöksi pöydälle jäähtymään tai muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Lihat irroittelin käsin luista ja pakastin ne uudelleen annoksina, joita tuli kolme.

    Yksi annos kerrallaan kastikkeeksi: sipuli, tomaatti, pippuri, suola, kanipalat ja kerma. Olen aivan aloittelija ja mehevää/mureaa tuli. Nuoriso luuli syövänsä broileria. Hyvää sanoivat olevan. Ensi kesäksi otamme oman kaniperheen kasvamaan ja syksyllä pesue pakkaseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, paistopussissa sen salaisuus! Kiitos ohjeesta, aamu! Mulla on vielä yksi kokonainen pakkasessa. Tosin puuhellan uunia ei saa kahteensataan asti, mutta onnistunee sadassakin asteessa. Ja varmaan jossain vaiheessa remonttia tulee sähköhellakin käyttöön...

      Meillä on nyt välivuosi ilman elukoita, mutta ensi kesäksi ajattelin ottaa kaksi emokania ja teettää kummallakin vain yhden poikueen. Muuten lihaa tulee liikaa. Saman määrän saisi tietysti, jos yhdellä emolla teettäisi kaksi poikuetta, mutta kahdestaan on emoilla kivempaa. Kani on sosiaalinen eläin. Oikein jo odotan kesäpupuja :)

      Poista
  11. Kommentti tulee nyt tooooosi myöhässä, mutta en voisi olla kanssasi enempää samoilla linjoilla! Jokaisen olisi ihan hyvä pohtia omaa lihansyöntiään, niin määrällisesti sekä laadullisesti. Itse syön kyllä lihaa, mutta yritän pitää sen käytön jollain tapaa kohtuudessa. Tässäkin musta-valkoinen ajattelu (vain kasvissyönti on eettisesti oikein) on huonoksi, sillä paljon on sillä merkitystä, kuinka ja mistä, se liha siihen omalle ruokalautaselle tupsahtaa. Itse olen ajatellut ottaa meille kanoja (ja kukon) ja ylimääräiset kukot ja kanat päätyisivät sitten syksyn tullen pataan. Mielummin syön lihaa, jolla on ollut nimi - pelkän numerosarjan sijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Punainen Pihlaja! Kyllä tänne saa kommentoida koska vaan.

      Onhan siinäkin nykyihmiselle ongelmansa, kun syö lihaa, jolla on ollut nimi. Tästä Pilvi juuri kirjoitti hienosti:
      http://villaidur.blogspot.fi/2013/10/syksyn-suru.html

      Mutta ei kai ne omat tunteet voi olla tässä tärkeimmät! Kyllä tämä asia enemmän koskee heitä, jotka syödään, joten heidän tunteidensa täytyy mennä edelle.

      Olen samaa mieltä tuosta mustavalkoisesta ajattelusta. Jotkut ihmiset kuvittelevat minun pitävän itseäni täydellisenä tai ainakin heitä parempana, kun valitsen millaista lihaa syön. Ja kun en olekaan täydellinen kaikella tapaa, se sitten vie kaiken merkityksen ja arvon pyrkimyksiltäni. On niitäkin, joiden mielestä luomulihan syönti on pahempi rikos kuin tehotuotetun syönti, koska se ei aiheuta minulle murhaajakannibaalille niin paljon omantunnontuskia. Vain täydellinen kelpaa. Tätä minun on vaikea hyväksyä, koska täydellisiä on melko harvassa.

      Poista
  12. Hienoa lukea näin eettisestä lihansyönnistä! Ei ollut tuollainen tullut mieleenkään, mutta tosi hyvä ja ystävällinen vaihtoehto. Mä olen ollut kasvissyöjä vuodesta -95 kun ei vain liha maistu, ja sitten vielä tuo tehotuotanto yököttää. Tuollaista kanipaistia voisin kokeillakin kun se on läheltä ja hyvin kasvatettu ja kivan elämän viettänyt. Mä käytän paljon härkäpapurouhetta joka kasvatetaan tuossa järven toisella puolella, ja sitä on helppo käyttää vaikka miten, mutta mun lemppari on mun miehun tekemät pihvit: 1,5 dl rouhetta muhistetaan parissa desissä lämmintä kasvislientä, siis liemi imeytetään rouheeseen. Sitten sinne pari munaa, korppujauhoja, kuullotettua sipulia ja mausteita maun mukaan - sössö nökäreinä jotka litistetään kuumalle pannulle ja paistetaan pihveiksi. Aivan loistavia puolukkahillon kera :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä resepti, minun on ollut vaikea ottaa härkäpapurouhetta käyttöön kun ei oikein tiedä miten. Lassilan tilalta sitä saisi luomuna. Kiitos vinkistä!

      Poista
  13. Kerrankin järkevää puhetta lihantuotannosta! Olen itse miettinyt kaneja jo pitkään, ja ehkä sitten ensi kesänä voisi kokeilla. Jauhomadot olisivat kyllä helpompia, ja hyötysuhde olisi parempi, mutta tietysti ne ovat vähemmän söpöjä. ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Söpöys on vain haitaksi teurastusvaiheessa. Sikälikin jauhomadot ovat parhaita. Lihaksi kasvatettavista nisäkkäistä kaneissa on paras hyötysuhde, ainakin jos haluaa tehtailla poikueita niin paljon kuin pystyy. Jos aiot kokeilla pupuja, suosittelen kaniininkasvattajat ry:n tuotantokanikurssia. Kestää päivän ja sen jälkeen tiedät mitä tarvitsee.

      Poista
  14. Mielenkiintoinen teksti, ja aivan asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämä kommenttikeskustelut ovat myös minusta tosi antoisia, monesti parhaat jutut tulevat täällä eikä alkuperäisessä kirjoituksessa.

      Poista
  15. Niin mielenkiintoista lukea näitä, kiitos siitä! Samoissa ajatuksissa, vaikkakin syystä ja toisesta meidän perheessä syötävät lihat eivät ole sellaisesta alkuperästä kuin näen oikeaksi. Toivon että joskus on sekin asia paremmin. Tätä asiaa osittain sivuten, teen itse saippuaa, ja näen paljon paremmaksi vaihtoehdoksi käyttää siihen täällä ihan lähellä eettisesti kasvatettuja lampaiden rasvan kuin toisesta maasta luodun kasvirasvan. Sama mietintä näissä siis kuin ruuassakin. Ja on ihan huippua, että lampaiden kasvattaja pystyy sanomaan minkä nimisestä lampaasta rasva on peräisin. Toivoisin voivani lisätä omavaraisuutta ruuan suhteen, ja ihailen paljon teitä jotka kasvatatte oman ruokanne. Kanien kasvatus ruuaksi on minulle ihan uusi asia, en ole kuullut aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, minttu! Tosiaan tätä aihetta voi tarkastella laajemminkin kuin vain ruuan näkökulmasta. Esim. itselläni on nahkakenkiä, joiden nahan alkuperäisen omistajan elämänkohtaloista ei ole mitään tietoa. Saippuanteko nimellisestä lampaasta kuulostaa hyvältä!

      Poista
  16. Kiitos kirjoituksesta! Olisi mielenkiintoista lukea kuulumisia näin vuoden kuluttua tuosta alkuperäisestä kirjoituksestasi, että ovatko asenteet työpaikallasi pysyneet samana ja onko esimerkkisi vaikuttanut ruoan eettisyyden pohdinnan lisääntymiseen.

    Hyvää alkanutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Akvis!

      Olemme pitäneet vuoden taukoa kaikista elukoista, joten työpaikalla eivät ehkä ole asenteet ainakaan minun ansiostani kehittyneet mihinkään suuntaan. Toki muuten tulee välillä ilmi, etten syö tehotuotettua lihaa, mutta en ole halunnut korostaa tätä, koska monet kokevat sen syyllistämisenä. Ensi kesäksi olisi tarkoitus ottaa sekä kanoja että kaneja, ja ainakin kaninpitoa jatkaa taas ympäri vuoden. Talvikanalakin tulee heti, kun sopivat tilat saadaan aikaiseksi.

      Varmasti kaikki lukijat tulevat kyllästymään vielä perinpohjaisesti elukkapostauksiin, kunhan meillä taas elukoita on. Sitten tulee työkavereiden mielipiteetkin ruodittua. Lisää työkavereista siis viimeistään syksyllä teurastusaikaan, muita pupujuttuja luvassa jo kesällä. Tervetuloa seuraamaan tilanteen kehittymistä!

      Poista
  17. Naapurin Helsinkiläiset kuulivat että olen hankkinut kaneja. Äänen sävy muuttui heti kun ilmeni kanien käyttötarkoitus: ruoaksi tulevat. On erikummallista että 2000-luvun suomessa pitää perustella kanien syömistä. Samainen "vihreän egon" omaava pariskunta on puolikasvissyöjä. Eli vihannesten lisäksi maistuu maito, juustot yms. eläinperäiset maitotuotteet. Vähän hymyilyttää...liha on pahasta mutta maitotuotteet ok. Eli se on ok laittaa katoksen alle n.100 lehmää ja riistää niiltä lajikohtainen laumakäyttäytyminen mutta siinä menee raja kun kyseisen eläimen lihaproteiini käytetään ravinnoksi? Eniveis, varmaan pääsen kesän edetessä perustelemaan lisää kammottavia tapojani heille jos nyt enää uskaltautuvat tänne puolen tietä;) Mukava lukea kohtalotovereista ja jakaa tätä ymmärtämättömyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän naapurille kirkastui myös tänä kesänä, että meidän kanithan ovat lihakaneja. Hän oli selvästi pohtinut asiaa mielessään, ja kyllä siitä piti sitten myös keskustella. Toivottavasti päästään puhumaan aiheesta toisenkin kerran. Uudet ajatukset on helpompi ottaa vastaan vähän kerrassaan.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...